Sukupolvista ja sosiaalisesta pääomasta lastensuojelun kontekstissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen ylisukupolvisuutta lastensuojelun kontekstissa lastensuojelun asiakuudessa olevien perheiden näkökulmasta. Olen kiinnostunut kahden sukupolven, vanhemman ja teini-ikäisen lapsen näkökulmasta sukupolvien väliseen periytymiseen ja sosiaalisen pääoman siirtymiseen huono-osaisuuden kontekstissa. Tutkimus on kvalitatiivinen ja pohjautuu sukupolviteorioihin ja James Colemanin sosiaalisen pääoman teoriaan. Tutkimuksessa on haastateltu kolmea lastensuojelun asiakkuudessa olevaa äitiä ja heidän tyttäriään. Haastatteluja oli yhteensä kuusi, ja ne on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen äitien ja tytärten haastatteluissa hahmottui kasvatuksen tavoitteeksi kunnon kansalaisuuden sijaan kunnon elämä, jossa perinteisen työtätekevän ahkeran kansalaisuuden sijaan korostettiin kaitaa tietä ja onnellisuutta. Äitien saamassa kasvatuksessa omassa lapsuudessaan oli asioiden selittäminen ollut vähäistä. Rajoja oli asetettu mutta ne olivat ristiriitaisia, ikäkauteen liian rajuja tai toisaalta lepsuja. Johdonmukaisuus puuttui ja turvattomuutta esiintyi. Äitien vanhemmuustyyliksi hahmottui salliva vanhemmuus, joka oli mahdollisimman vähän rajoittavaa, ja korosti nuoren omia valintoja ja oman polun löytymistä. Vanhemmuudessa oli tunneperäistä hoivaa ja rakkautta. Lapset olivat kuitenkin joutuneet usein pärjäämään omillaan äitien yrittäessä selvitä yksinhuoltajan arjesta isojen perheiden kanssa.

Ylisukupolvinen huono-osaisuus näyttäytyi kolmen sukupolven elämässä esiintyneinä työttömyytenä, toimeentulovaikeuksina sekä päihde- ja mielenterveysongelmina. Negatiivinen sosiaalinen perimä oli alkanut äitien omasta lapsuudesta ja jatkunut äitien huonona asemana yhteiskunnassa. Äidit olivat kokeneet työttömyyttä, parisuhdevaikeuksia ja lastenkasvatusongelmia. Murrosikäiset tytöt olivat ajautuneet ongelmiin, joiden seurauksena yhteiskunta ja lastensuojelu olivat puuttuneet perheen elämään.

Huono-osaisuuden kontekstissa sosiaalinen pääoma rakentui erilaisten katkosten ja puutteiden varaan. Sosiaalinen pääoma perheen ja suvun kesken oli usein heikko ja merkittäväksi sosiaalisen pääoman antajaksi ja mahdollistajaksi muodostuivat viranomaiset. Tämän tutkimuksen perheissä korostui sosiaalityön ja lastensuojelun rooli perheen verkostojen yhteen kokoajana, informaation välittäjänä ja normien asettajana. Lastensuojelun rooli näyttäytyi ristiriitaisena: kuulluksi tuleminen ja konkreettisen avun saaminen koettiin hyödyllisenä. Huonot kohtaamiset, arvostelu ja ilman apua jääminen puolestaan koettiin kielteisinä.