Hallinnon sisäisellä yhteistyöllä elinvoimaan

Abstract

Tämän tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa kunnan poikkihallinnollisia yhteistyökäytäntöjä sekä -mekanismeja ja -rakenteita elinkeinopolitiikan toteuttamisen näkökulmasta. Samalla tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa niin yhteistyön teoriasta kuin käytännöstäkin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on analysoida kuntien elinkeinopoliittisen ja poikkihallinnollisen yhteistyön nykytilaa suhteessa yhteistyön teoreettisiin ulottuvuuksiin. Toiveena on näin myös antaa avaimia kehittää kuntien elinkeinopolitiikan toteuttamista hallinnon sisäisenä yhteistyönä. Koko tutkimuksen tarkoituksena on vastata tutkimuskysymykseen: Millaista on poikkihallinnollinen yhteistyö kuntien elinkeinopolitiikan toteuttamisessa?

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu yhteistyön, elinkeinopolitiikan ja hallinnollisen toimeenpanon varaan niiden lähtökohdat, prosessit ja rakenteet huomioiden. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa huomio puolestaan kohdistetaan tarkemmin kunnan elinkeinopolitikan toimeenpanoon kaavoituksen ja elinkeinotoimen yhteistyössä. Tätä yhteistyötä tutkittiin Tampereen ympäryskuntien elinkeinojohtajien ja kaavoittajien teemahaastattelulla. Haastattelukutsuja lähetettiin 21 ja niiden pohjalta toteutettiin 10 yksilöhaastattelua. Haastatteluiden avulla tutkimusaineisoksi saatiin 90 sivua haastattelulitterointeja.

Tutkimuksen perusteella kunnan poikkihallinnollinen yhteistyö elinkeinopolitiikan toteuttamisessa voidaan määrittää konkreettisten toimien ja prosessien yhteensovittamiseksi kunnan sekä yritysten tavoitteiden edistämisessä ja kuntalaisten palvelemisessa. Kunnissa ollaan kuitenkin tämän yhteistyön toteuttamisessa hyvin eri tilanteissa vuorovaikutuksen tason vaihdellessa aina sosiaalisesta vaikuttamisesta yhteistoiminnallisuuteen saakka. Tutkimuksen perusteella ratkaisevimmaksi tekijäksi yhteistyön kannalta nousee toimijoiden riittävä ajattelun samanlaisuus ja kyky hyödyntää toistensa osaamista. Nämä yhteistyöhön vaikuttavat asiat tulisikin ottaa huomioon jo rekrytointivaiheessa.

Tutkimuksen pohjalta hyväksi yhteistyöksi voidaan puolestaan määrittää proaktiivinen ja systemaattinen yhteistoiminta, jossa toimijat täydentävät toisiaan elinkeinopolitikkaa toteuttaessaan. Tällaisella ennakollisen elinkeinopolitiikan toteuttamiseen pyrkivällä yhteistyöllä voidaan nähdä parhaiten edistettävän kunnan elinvoimaisuutta. Hyvän yhteistyön saavuttaminen saattaa kuitenkin edellyttää tarvittaessa johtajuutta, jos toimijoilta itseltään ei löydy kykyä kehittää yhteistyötä kunnan elinkeinopoliittisten tavoitteiden ja hyvien palveluiden toteuttamisen vaatimalle tasolle. Elinvoimaisuuteen tähtäävän elinkeinopolitiikan näkökulmasta yhteistyön johtaminen soveltuisi parhaiten elinvoimajohtajalle, vaikka vastuu yhteistyön onnistumisesta onkin myös osapuolilla itsellään.

Tutkimus nostaa aiempia tutkimuksia vahvemmin esiin vaatimuksen yhteistyön toteuttamisesta proaktiivisesti ja systemaattisesti. Jatkotutkimuksia kuitenkin tarvitaan sen selvittämiseksi, mitkä ovat parhaimmat keinot kehittää systemaattisuutta ja saada vuorovaikutuksen taso nousemaan proaktiiviseksi yhteistoiminnaksi. Lisätutkimusta tarvitaan myös siitä, kuinka yhteistyö saadaan pysymään ihanteellisella tasolla toimijoiden, toiminnan sekä toimintaympäristön muuttuessa. Tämän tutkimuksen perusteella ainakin palvelevan toimintakulttuurin, niin hallinnon sisällä kuin ulospäin suuntautuessaan, voidaan nähdä edistävän yhteistyötä. Asia kuitenkin vaatii lisäselvitystä, sillä palvelukulttuuri kunnissa on vielä varsin nuori.