Muukalainen kotona : vieraanvaraisuus turvapaikanhakijoiden kotimajoitusten arjessa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakijoiden kotimajoittajina toimineiden kokemuksia oman kodin ja arjen jakamisesta turvapaikanhakijan kanssa. Kotimajoituksia alettiin järjestää vapaaehtoistoimintana syksyllä 2015, kun Suomeen saapui ennätyksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Vieraanvaraisuuden periaatteeseen nojaava Kotimajoitusverkosto syntyi kansanliikkeenä verkossa ottaen mallia Berliinistä. Kotimajoitus niveltyy kansalaisten haluun etsiä yksilöllisiä osallistumisen ja nopean toiminnan tapoja, joilla vaikuttaa yhteiskuntaan ja sen ilmiöihin.

Tutkimuksessani etsin vastauksia siihen, kuinka vieraanvaraisuutta eletään ja tehdään käytännössä turvapaikanhakijoiden kotimajoituksessa, ja mikä motivoi kotimajoittajia vieraanvaraisuuteen. Tarkastelen myös sitä, kuka hyväksytään vieraaksi, ja millä ehdoin. Lisäksi kysyn kuinka olla kotonaan toisen arjessa, millaisia mahdollisuuksia vastavuoroisuuteen majoitettaville tarjoutuu ja millä tavoin kotimajoitus haastaa tai muuttaa omaa itseä, tapoja tai tilaa. Tutkimus käyttää keskeisenä teoreettisena työkalunaan vieraanvaraisuutta. Se hyödyntää ja yhdistelee niin Jacques Derridan teoretisointia ehdottoman ja ehdollisen vieraanvaraisuuden välillä kuin Couchsurfing-tutkimusten löydöksiä vastavuoroisuudesta. Vieraanvaraisuus antaa ennen kaikkea mahdollisuuden tarkastella oman tilan jakamista ja tervetulleeksi toivottamisen ehtoja, isännän ja vieraan välistä valtasuhdetta, vastavuoroisuutta sekä suhtautumista Toiseen.

Tutkimusaineisto muodostuu kotimajoittajien puolistrukturoiduista teemahaastatteluista (7 kpl), jotka toteutettiin talven ja kevään 2016 aikana. Majoitukset olivat tuolloin kestäneet kahdesta viiteen kuukautta, joista kolmessa tapauksessa majoitus oli jo päättynyt. Sisällönanalyysin avulla majoittajien kokemuksista ja majoitusprosessista muodostetaan tiivistetty kuvaus. Aineistoa teemoitellaan vieraanvaraisuuden, arjen ja vastavuoroisuuden näkökulmia hyödyntäen.

Vieraanvaraisuutta elettiin kaikissa tapauksissa eri tavoin. Tutkimukseni perusteella kotimajoitusten vieraanvaraisuudessa tavoitellaan kuitenkin keskeisesti tasa-arvoa. Tämän myötä turvapaikanhakija muuttuu perheenjäseneksi ja "kämppikseksi", minkä vuoksi häneltä toivotaan vastavuoroisuutta. Isännän ja vieraan roolit myös hämärtyvät, koska vieras saattaa tuoda mukanaan sääntöjä tai tapoja, joihin suhtautumista isäntä joutuu pohtimaan. Vieraanvaraisuuteen majoittajia motivoi kodin ylimääräinen tila, halu osallistua mielekkäällä tavalla yhteiskuntaan, myötätunto pakolaisten kokemaan kriisiä kohtaan sekä halu vastustaa vihamielisyyden ilmapiiriä Suomessa. Samalla kotimajoittajana toimiminen nähtiin vastavuoroisena "hyvän kierrättämisenä". Kotimajoitusta tarjottiin jo valmiiksi tutulle henkilölle tai vaihtoehtoisesti oli lähes sattumanvaraista kuka majoitettavaksi päätyi. Vieraan valikoimisesta saatettiin myös pidättäytyä. Osa majoittajista asetti kielitaitoa, majoituksen kestoa, päivärytmiä, yhteiseloon osallistumista ja kulujen jakamista koskevia ehtoja majoitukselle.

Arkea kotimajoituksissa määrittää turvapaikanhakijoilta puuttuva päivärytmi ja ohjelman puute. Yhteiselon suurimmat haasteet syntyvät majoitettavien masennuksesta, passivoitumisesta ja turhautumisesta oleskelulupapäätöksen odottamiseen. Tämän ohella kotimajoituksissa koettiin myös mukavia hetkiä. Oleminen kuin kotonaan ei ollut kaikille helppoa, vaan myös kiusallista. Kotiutuminen edellytti mahdollisuutta olla oma itsensä, ja sitä edisti tunne yhteenkuuluvuudesta. Selviä ristiriitatilanteita syntyi kulttuurieroista, kuten majoitettavien sukupuolittuneista toimintatavoista sekä tottumattomuudesta suomalaisiin asumiskäytäntöihin. Vastavuoroisuutta majoitettavat osoittivat kotitöiden muodossa, mutta myös huolehtimalla majoittajastaan. Lisäksi majoituksesta saatettiin "maksaa" kertomalla oma tarina, vaikkei majoittaja tätä edellyttänytkään. Kotimajoitus johti osalla majoittajista itsetutkiskeluun ja oman elämäntavan arvioimiseen. Elämään syntyi myös täytettä, joka muovasi arkea ja totuttuja tapoja pakottaen hidastamaan tahtia ja ottamaan omaa tilaa.