Sotatrauman yhteys mielenterveyteen : mielen pahoinvointi ja traumaperäisen kasvun mahdollisuus

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sotatraumakokemusten yhteyttä mielenterveyteen. Mielenterveyttä tarkasteltiin yhtäältä mielen pahoinvointina, tässä masennus- ja stressioireina, ja toisaalta hyvinvointia ilmentävänä traumaperäisenä kasvuna. Tärkeässä asemassa tutkimuksessa oli myönteisten muutosten mahdollisuuden näkökulma, sillä se on verrattain tuore tutkimuskohde. Traumakokemuksista on kuitenkin mahdollista havaita myös hyötyneensä. Tämä tutkimus lisää osaltaan kattavasti tietoa traumaattisten kokemusten moninaisista seurauksista.

Tutkimusaineisto edusti raskaana olevia palestiinalaisnaisia. Heiltä kerättiin taustatietojen lisäksi tietoa sotatraumakokemuksien määrästä, masennus- ja stressioireista sekä traumaperäisestä kasvusta. Vastaajat olivat altistuneet Gazan sodalle vuosina 2008-2009. Levottomuudet Palestiinassa eivät kuitenkaan rajoitu vain sota-aikaan, joten naisten oletettiin altistuneen useammille potentiaalisesti traumatisoiville tapahtumille. Tutkimusmenetelminä käytettiin kuvailevien tietojen lisäksi korrelaatiokertoimia ja hierarkkista regressioanalyysia.

Tulokseksi saatiin odotusten mukaisesti, että mitä enemmän vastaaja raportoi traumakokemuksia, sitä enemmän hän raportoi masennus- ja stressioireita. Sotatraumakokemusten määrän ja traumaperäisen kasvun välillä havaittiin puolestaan käyräviivainen yhteys tarkoittaen, että traumaperäistä kasvua raportoitiin eniten silloin, kun traumaattisia kokemuksia ei ollut vähän eikä liikaa.

Tämä tutkimus osaltaan osoitti, että traumaattisten kokemusten jälkeen on mahdollista kokea sekä kielteisiä mielenterveysoireita että myönteisiä tuntemuksia esimerkiksi itsensä kokemisesta vahvemmaksi, ihmissuhteensa läheisemmiksi tai elämän arvokkaammaksi kuin ennen. On tärkeää, että työntekijä on tietoinen traumaperäisen kasvun mahdollisuudesta traumaattisesta kokemuksesta selviytyjällä, sillä se voi parhaimmassa tapauksessa tukea asiakkaan hyvinvointia ja edesauttaa tapahtumasta toipumista. Lisäksi niin työntekijöiden kuin traumatutkijoidenkin tulisi pitää mielessään, miten monella eri tavalla traumatapahtumat koskettavat ihmistä, ja miten moniulotteisesti niistä voi selviytyä, jotta tutkimukset olisivat kattavia, ja jotta hoitoa osattaisiin tarjota mahdollisimman yksilölähtöisesti.