Epäiltynä helsinkiläinen, syytettynä afgaanimies : etnisyys sanomalehtien rikosuutisissa
Knuuttila, Maija (2017)
2017
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706091892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706091892
Tiivistelmä
Etnisyys on noussut voimakkaasti jalustalle Eurooppaan suuntautuneen pakotetun muuttoliikkeen, pakolaiskriisiksi kutsutun maailmantilan takia. Yhteiskunnallinen tilanne on vaikuttanut myös journalismiin. Etnisyydestä on tullut ihmistä aiempaa kokonaisvaltaisemmin määrittävä ominaisuus ja tämä näkyy etenkin rikosuutisissa. Jos etnisyyttä ei tuoteta, sosiaalisessa mediassa esitetään spekulaatioita epäillyn kansallisuudesta ja mediaa kritisoidaan salailusta ja rikoksentekijän suojelusta. Toimittajien on tasapainoiltava journalismin etiikan ja vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen välillä.
Tarkastelen tutkielmassani etnisyyden representaatioita rikosuutisissa. Analysoin, miten rikoksesta epäiltyä/tekijää, uhria ja heidän läheisiään etnistetään. Sitä kautta selvitän, millaista roolia etnisyys rikosuutisissa näyttelee. Vaikka keskityn tutkimuksessani etnisistä vähemmistöryhmistä tuotettuihin etnisyyden representaatioihin, näen etnisyyden yhtä lailla enemmistön ominaisuudeksi. Tutkimuksessani kulkee sivussa myös kysymys siitä, miten suomalaisuutta tuotetaan.
Tutkimukseni on laadullista tapaustutkimusta. Aineistoksi valitsin kolme laajasti huomioitua rikostapausta: 17-vuotiaan opiskelijatytön surma, Tapanilan raiskaus ja Laukaan kolmoissurma. Kaikissa tekijänä oli ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen henkilö. Jokaisen tapauksen kohdalla tarkastelin uutisointia rikoksen tekoalueen suurimmasta sanomalehdestä (Satakunnan Kansa, Keskisuomalainen ja Helsingin Sanomat) ja Ilta-Sanomista, joten tutkimuksessani on myös vertailun aspekti.
Tutkimusmenetelmäni on representaatioanalyysi, jonka toteutin lähiluvun ja sisällönanalyysin avulla. Tarkastelin osallisten etnistä esittämistä ja etnisyyden eri aspekteihin viittaamista, esimerkiksi vetoamista kielitaitoon ja kulttuuriin. Tämän jälkeen tulkitsin etnisyyden representaatioiden tuottamaa kuvaa. Vastasin kysymykseen, maalattiinko etnisyydestä epäiltyä ja rikosta oleellisesti määrittävä tekijä.
Tutkielmani osoittaa, että rikoksentekijän etnisyys on oleellinen seikka rikosuutisissa. Etnisyyttä alettiin tuottaa yleensä aikaisintaan vangitsemisesta kertovassa uutisessa. Vaikka uutisissa etnisyys ei suoraan selittänyt tekoa, rakentui ihmisen etnisyys merkitseväksi muun muassa toisteisen etnisen nimeämisen ja etnisyyden eri aspekteihin viittaamisen takia. Yleisimmät tavat etnisesti esittää epäiltyä/tekijää olivat kansaan viittaavan termin käyttäminen ja taustaisuuden mainitseminen. Tällaista esittämistä yleisempää oli vedota etnisyyden eri aspekteihin, etenkin epäillyn/tekijän kielitaitoon. Uhrien kohdalla suomalaisuutta ei tavattu korostaa, joten voimakkaalta vastakkainasettelulta vältyttiin. Tulkitsen, että etnisyyden tuottamisen ongelmallisuus tiedostetaan toimituksissa, mutta tulosteni perusteella keskustelulle ja selkeille linjauksille on edelleen tarvetta.
Tarkastelen tutkielmassani etnisyyden representaatioita rikosuutisissa. Analysoin, miten rikoksesta epäiltyä/tekijää, uhria ja heidän läheisiään etnistetään. Sitä kautta selvitän, millaista roolia etnisyys rikosuutisissa näyttelee. Vaikka keskityn tutkimuksessani etnisistä vähemmistöryhmistä tuotettuihin etnisyyden representaatioihin, näen etnisyyden yhtä lailla enemmistön ominaisuudeksi. Tutkimuksessani kulkee sivussa myös kysymys siitä, miten suomalaisuutta tuotetaan.
Tutkimukseni on laadullista tapaustutkimusta. Aineistoksi valitsin kolme laajasti huomioitua rikostapausta: 17-vuotiaan opiskelijatytön surma, Tapanilan raiskaus ja Laukaan kolmoissurma. Kaikissa tekijänä oli ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen henkilö. Jokaisen tapauksen kohdalla tarkastelin uutisointia rikoksen tekoalueen suurimmasta sanomalehdestä (Satakunnan Kansa, Keskisuomalainen ja Helsingin Sanomat) ja Ilta-Sanomista, joten tutkimuksessani on myös vertailun aspekti.
Tutkimusmenetelmäni on representaatioanalyysi, jonka toteutin lähiluvun ja sisällönanalyysin avulla. Tarkastelin osallisten etnistä esittämistä ja etnisyyden eri aspekteihin viittaamista, esimerkiksi vetoamista kielitaitoon ja kulttuuriin. Tämän jälkeen tulkitsin etnisyyden representaatioiden tuottamaa kuvaa. Vastasin kysymykseen, maalattiinko etnisyydestä epäiltyä ja rikosta oleellisesti määrittävä tekijä.
Tutkielmani osoittaa, että rikoksentekijän etnisyys on oleellinen seikka rikosuutisissa. Etnisyyttä alettiin tuottaa yleensä aikaisintaan vangitsemisesta kertovassa uutisessa. Vaikka uutisissa etnisyys ei suoraan selittänyt tekoa, rakentui ihmisen etnisyys merkitseväksi muun muassa toisteisen etnisen nimeämisen ja etnisyyden eri aspekteihin viittaamisen takia. Yleisimmät tavat etnisesti esittää epäiltyä/tekijää olivat kansaan viittaavan termin käyttäminen ja taustaisuuden mainitseminen. Tällaista esittämistä yleisempää oli vedota etnisyyden eri aspekteihin, etenkin epäillyn/tekijän kielitaitoon. Uhrien kohdalla suomalaisuutta ei tavattu korostaa, joten voimakkaalta vastakkainasettelulta vältyttiin. Tulkitsen, että etnisyyden tuottamisen ongelmallisuus tiedostetaan toimituksissa, mutta tulosteni perusteella keskustelulle ja selkeille linjauksille on edelleen tarvetta.