Significance of early family environment on children’s affect regulation : From family autonomy and intimacy to attentional processes and mental health

Abstract

Psykodynaamisista ja evoluutioteoriasta johdettujen kehityspsykologisten teorioiden mukaan varhaiset perhesuhteet muovaavat merkittävästi lapsen tunne-elämän kehitystä. Tästä huolimatta varhaisten perhesuhteiden pitkäkestoisista vaikutuksista lasten affektien säätelylle ei ole juurikaan aiempaa tutkimusta. Tässä väitöskirjassa affektien säätelyllä tarkoitetaan laaja-alaisesti sekä tietoisia että tiedostamattomia tunteiden säätelyn prosesseja, että säätelytehtäviin liittyvää sosiaalis-emotionaalista tiedonkäsittelyä. Varhaisten perhesuhteiden vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää, sillä se saattaa tuottaa pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen mielenterveydelle.

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan ja mallinnetaan sitä, miten perhesuhteet raskausaikana ja ensimmäisen vuoden aikana ennustavat lapsen tunteiden säätelyä, psyykkisiä puolustusmekanismeja ja tunneinformaation käsittelyyn liittyviä tarkkaavuuden vinoumia keskilapsuudessa. Väitöskirjassa tutkitaan myös onko perhesuhteiden laadun ajoittumisella (varhainen vs myöhäinen vauvaikä) merkitystä lapsen affektien säätelyn kehittymiselle, ja välittääkö lapsen tunteiden säätelykyky varhaisten perhesysteemien vaikutuksia lapsen tunne-elämän oireiluun.

Tutkimus perustuu 710 perhettä koskevaan pitkittäisaineistoon. Molemmat vanhemmat raportoivat perhesuhteissa ilmenevää autonomiaa ja läheisyyttä raskauden toisella kolmanneksella, sekä lapsen ollessa 2 ja 12 kuukauden ikäinen. Lapsen ollessa 7-8 vuoden ikäinen, vanhemmat vastasivat lasten tunteiden säätelyä, psyykkisiä puolustusmekanismeja ja tunne-elämän oireilua koskeviin kyselyihin. Lapsen ollessa 10 vuoden ikäinen, 79 perheistä valittua lasta osallistui koetilanteeseen, jossa lasten tunneinformaation käsittelyyn liittyviä vinoumia mitattiin dot probe –tehtävällä. Varhaisia perhesuhteita mallinnettiin väitöskirjan tutkimuksissa sekä muuttujakeskeisin (mm. lineaariset yhteydet rakenneyhtälömallinnuksessa) että yksilökeskeisin (mm. sekoitusmallinnus) menetelmin.

Ensimmäisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että autonomian ja läheisyyden puute parisuhteessa ja vanhemmuudessa ennusti lapsen tehotonta tunteiden säätelyä ja taipumusta turvautua psyykkisten puolustusmekanismien käyttöön. Näyttöä ei juuri löytynyt perhesuhteiden ajoittumisen vaikutuksista. Toisessa tutkimuksessa sekoitusmallit tunnistivat seitsemän erilaista perhetyyppiä: Kohesiiviset (35%), Etäiset (5%), Autoritaariset (14%), Eriävät (15%), Kriisiytyvät (4%), Yhteenkietoutuneet laskevat (6%) ja Yhteenkietoutuneet kvadraattiset (5%). Kolmannen tutkimuksen tulokset osoittivat, että sekä yhteenkietoutuneet (eli Yhteenkietoutuneet laskevat ja Yhteenkietoutuneet kvadraattiset) että tunne-elämältään viileät (Etäiset ja Kriisiytyvät) perheet ennustivat lapsen tehotonta tunteiden säätelyä, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta keskilapsuudessa. Tulokset osoittivat myös, että suurin osa perhetyyppien vaikutuksista lapsen masennukselle välittyi lapsen tunteiden säätelyn tehottomuuden kautta. Neljännen tutkimuksen tulokset puolestaan osoittivat, että perhetyypeillä oli joitakin perhespesifejä vaikutuksia lapsen tunneinformaation prosessointiin liittyviin tarkkaavuuden vinoumiin. Yhteenkietoutuneet etäiset –perheiden lapsilla ilmeni taipumusta kiinnittää enenevästi huomiota uhkaaviin ärsykkeisiin, kun taas Etäisisten perheiden lapsilla ilmeni viitteitä uhkaavien ärsykkeiden defensiiviisestä välttämisestä.

Tämä väitöskirjatutkimus osoittaa, että on tärkeää huomioida perheet kokonaisvaltaisina järjestelminä, joihin kuuluvat sekä äidit että isät, ja sekä vanhemmuus että parisuhde. Psykopatologian kehitystä kuvaavien teorioiden mukaisesti, väitöskirjan löydökset osoittavat, että hyvin varhaiset perheen ongelmat ennakoivat muutoksia lasten affektien säätelyssä, mikä puolestaan voi johtaa lasten mielialahäiriöiden kohonneeseen riskiin. Perhetyyppeihin liittyvät poikkeamat lasten sosiaalis-emotionaalisessa prosessoinnissa puolestaan viittaavat siihen, että lapset sovittavat affektien säätelyään niihin haasteisiin, joita he kohtaavat omassa varhaisessa perheympäristössään.

Developmental theories derived from psychodynamic and evolutionary frameworks suggest that early family relationships shape children’s emotional development. However, the long-term effects of early family relationships on children’s affect regulation – involving conscious and unconscious regulation and social-emotional information processing – have rarely been studied. Better understanding of such effects is crucial, because family-related alterations in children’s affect regulation may have long-term impact on children’s mental health.

This dissertation study explored and modeled how family relationships during pregnancy and infancy predict children’s emotion regulation, defense mechanisms and emotional attention biases in middle childhood. It also tested whether the timing (early vs late infancy) of family relationship quality has specific effects on children’s affect regulation, and whether children’s emotion regulation mediate the effects of early family systems on children’s internalizing symptoms. The longitudinal sample comprised 710 families. Both mothers and fathers reported their autonomy and intimacy in marital and parenting relationships, during the second trimester of pregnancy, and at the child’s age of 2 months and 12 months. At the child’s age of 7-8 years the parents completed questionnaires about their child’s emotion regulation, defense mechanisms, and internalizing symptoms. At the age of 10 years, a selected subsample of 79 children participated in an experimental laboratory part of the study, which assessed their emotional attention biases using a facial dot-probe task. The effects of the family relationships on children were analyzed using both variable-oriented and person-oriented methods.

The results of Study I showed that low autonomy and intimacy in both the marital and parenting relationships predicted children’s inefficient emotion regulation and reliance on defense mechanisms. There was little evidence about the timing (early vs late infancy) effects on children’s affect regulation. In Study II, finite mixture modeling identified seven unique family system types (FSTs): Cohesive (35%), Disengaged (5%), Authoritarian (14%), Discrepant (15%), Escalating Crisis (4%), Enmeshed Declining (6%) and Enmeshed Quadratic (5%) families. The results of Study III showed that both the emotionally distant (i.e., Disengaged and Escalating Crisis) and enmeshed (i.e., Enmeshed Declining and Enmeshed Quadratic) FSTs predicted children’s inefficient emotion regulation, anxiety and depression. Furthermore, most of the effects of the FSTs on children’s depression were mediated through inefficient emotion regulation. Finally, the results of Study IV showed that the FSTs had some unique effects on children’s emotional attention biases. Children from Enmeshed Declining families showed heightened attention towards threat cues, whereas children from Disengaged families showed signs of defensive avoidance of threat cues.

This dissertation demonstrates the importance of considering families as holistic systems, involving both the mothers and fathers, and both the marital and parenting subsystems. In line with the developmental models of psychopathology, the findings indicate that very early family dysfunctions forecast children’s altered affect regulation, which may heighten their risk for mood disorders. Altered social-emotional information processing suggests that children may tune their affect regulation to adapt with the specific challenges they encounter in their early family environments.