"Mitä vahvempi linnake, sitä leppoisammin siellä voi majailla" : oikeutuksen diskurssit kulttuuripoliittisessa mediakeskustelussa vuonna 2015
Hyvönen, Laura (2017)
2017
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706081881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706081881
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisten oikeutuksen diskursiivisten strategioiden avulla kulttuuripoliittisen mediakeskustelun toimijat puolustavat tai vastustavat kulttuuripoliittisia toimia ja rakenteita. Kysyn: Miten vuoden 2015 kulttuuripoliittisessa mediakeskustelussa oikeutetaan kulttuurin olemassaoloa ja toisaalta siitä karsimista? Apukysymyksinä ovat: Ketkä puhuvat ja ketkä eivät? Mitä taustaoletuksia ja -asetelmia kyseiseen keskusteluun sisältyy? Tutkielma linkittyy tiiviisti eduskuntavaalivuoden 2015 kulttuuripoliittisiin puheenaiheisiin, kuten kärkihankkeisiin ja budjettileikkauksiin.
Tutkielman menetelmänä ja teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi, erityisesti Faircloughin, van Dijkin, Pietikäisen ja Mäntysen teoriat kielestä ja kriittisestä diskurssintutkimuksesta. Tutkielman kantava teoreettinen käsite on oikeutus. Oikeutuksen keinojen nimeämisessä käytän erityisesti Reyesin ja van Leeuwenin luomia teoreettisia strategioita. Tutkielman yhteiskunnallinen konteksti sijoittuu kulttuurin, talouden ja politiikan monimuotoisiin suhteisiin.
Tutkielma on kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Aineisto koostuu yhteensä 54 tekstistä. Aineisto jakautuu kolmeen lähteeseen: Helsingin Sanomien kulttuuri- ja mielipidesivuihin, taidealan Taide- ja Taku-lehtiin sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteisiin. 38 tekstiä on Helsingin Sanomista, yhdeksän opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteista ja seitsemän Taide- ja Taku-lehdistä. Julkaisualustojen erilaisuutta käsittelen tekstilajiteorian näkökulmasta.
Tutkielman tuloksena olen nimennyt neljä oikeutuksen diskurssia, joissa korostuvat kamppailut suomalaisen kulttuuripolitiikan muutoksesta ja yhteiskunnalliset ristiriitaisuudet hyvinvointivaltiollisen ja kilpailukykyä korostavan politiikan välillä. Lisäksi olen eritellyt mediakeskustelusta viisi eri toimijaryhmää, jotka käyttävät oikeutuksen diskursseja osallistuessaan mediakeskusteluun.
Tulosten perusteella voi sanoa, että suomalainen kulttuuripolitiikka taistelee muutoksen ja jämähtämisen välissä. Tässä kamppailussa erilaiset toimijat aktiivisesti määrittelevät kulttuurin tehtäviä ja toimintaa yhteiskunnassa. Valta, auktoriteetti ja näiden mahdollistamat oikeutuksen tavat ovat keskeisiä tässä keskustelussa, jolle media tarjoaa julkisen alustan.
Tutkielman menetelmänä ja teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi, erityisesti Faircloughin, van Dijkin, Pietikäisen ja Mäntysen teoriat kielestä ja kriittisestä diskurssintutkimuksesta. Tutkielman kantava teoreettinen käsite on oikeutus. Oikeutuksen keinojen nimeämisessä käytän erityisesti Reyesin ja van Leeuwenin luomia teoreettisia strategioita. Tutkielman yhteiskunnallinen konteksti sijoittuu kulttuurin, talouden ja politiikan monimuotoisiin suhteisiin.
Tutkielma on kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen. Aineisto koostuu yhteensä 54 tekstistä. Aineisto jakautuu kolmeen lähteeseen: Helsingin Sanomien kulttuuri- ja mielipidesivuihin, taidealan Taide- ja Taku-lehtiin sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteisiin. 38 tekstiä on Helsingin Sanomista, yhdeksän opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteista ja seitsemän Taide- ja Taku-lehdistä. Julkaisualustojen erilaisuutta käsittelen tekstilajiteorian näkökulmasta.
Tutkielman tuloksena olen nimennyt neljä oikeutuksen diskurssia, joissa korostuvat kamppailut suomalaisen kulttuuripolitiikan muutoksesta ja yhteiskunnalliset ristiriitaisuudet hyvinvointivaltiollisen ja kilpailukykyä korostavan politiikan välillä. Lisäksi olen eritellyt mediakeskustelusta viisi eri toimijaryhmää, jotka käyttävät oikeutuksen diskursseja osallistuessaan mediakeskusteluun.
Tulosten perusteella voi sanoa, että suomalainen kulttuuripolitiikka taistelee muutoksen ja jämähtämisen välissä. Tässä kamppailussa erilaiset toimijat aktiivisesti määrittelevät kulttuurin tehtäviä ja toimintaa yhteiskunnassa. Valta, auktoriteetti ja näiden mahdollistamat oikeutuksen tavat ovat keskeisiä tässä keskustelussa, jolle media tarjoaa julkisen alustan.