"Ai sieltä tuleekin tyttö!" : sukupuolen tekemistä ja selittämistä kuvajournalismissa
Kytöjoki, Viena (2017)
Kytöjoki, Viena
2017
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706081879
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706081879
Tiivistelmä
Tässä pro gradussa käsitellään kuvajournalistin työtä sukupuolen näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen sisällönanalyysi, jonka aineisto muodostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tein kevään 2016 aikana. Haastattelin kuvajournalisteja, jotka eivät ole sukupuoleltaan miehiä.
Kuvajournalistin ammatti on historiallisesti ollut hyvin miesvaltainen, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana alalle on tullut myös muita sukupuolia. Tästä huolimatta ammattia kehystävät kulttuurissa maskuliinisena pidetyt ominaisuudet. Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, millaiseksi kuvajournalismin sukupuoli nykypäivänä muotoutuu, kun ammatti on määrällisestä näkökulmasta monimuotoistunut.
Laajana taustakysymyksenä on, 1) miten kuvajournalismin käytännöt sukupuolittuvat. Tarkentavina kysymyksinä kysyn, 2) millaisin käytännöin kuvajournalismissa vahvistetaan ja vastustetaan sosiaalista ja kulttuurista sukupuolta, ja miten sukupuolesta neuvotellaan sekä 3) miten ja millaiseksi muiden kuin miesten toimijuus kuvajournalismissa muodostuu.
Tutkimukseni asettuu feministisen mediatutkimuksen ja feministisen työelämän tutkimuksen konteksteihin. Teorian suhteen tutkimuksessani on keskeistä sukupuolen näkeminen materiaalisen kytköksen omaavana sosiaalis-kulttuurisena konstruktiona, joka läpäisee yhteiskunnan eri osaalueet.
Tutkimuksessa totean, että kuvajournalismin miestapaisella ja maskuliinisella historialla on vaikutuksensa tämän päivän työssä ja siinä, miten kuvajournalismia tehdään, ja millaisia ominaisuuksia kuvajournalismissa arvostetaan. Sukupuolta hahmotetaan osittain essentialistisesti, minkä perusteella naisille ja miehille oletetaan erilaisia taipumuksia, ominaisuuksia tai mielenkiinnonkohteita. Toisaalta taas sukupuoli on usein häivytetty, ja työtä kuvataan sukupuolineutraaliksi. Kuvaajat neuvottelevatkin kuvajournalismin sukupuolesta ja omasta toimijuudestaan jokapäiväisen työnteon yhteydessä, normien ja rakenteiden ympäröiminä. Sukupuolesta neuvotellaan esimerkiksi työnjakoon liittyvissä tilanteissa ja urheilukenttien laitamilla seksismin muodossa. Kuvaajille onkin muotoutunut vahva ja joustava toimijuus ja kyky selviytyä haastavissakin olosuhteissa.
Nykyinen aikakausi kehystää työelämään ja sukupuoleen liittyviä kokemuksia. Aikakautta kuvaavat prekaarit sävyt, minkä takia kuvaajien työhön liittyy epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita. Individualistinen puhetapa estää ongelmista tai rakenteellisista hierarkioista puhumista, ja sukupuoli näyttäytyy usein yksityisasiana tai osana brändiä.
Kuvajournalistin ammatti on historiallisesti ollut hyvin miesvaltainen, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana alalle on tullut myös muita sukupuolia. Tästä huolimatta ammattia kehystävät kulttuurissa maskuliinisena pidetyt ominaisuudet. Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, millaiseksi kuvajournalismin sukupuoli nykypäivänä muotoutuu, kun ammatti on määrällisestä näkökulmasta monimuotoistunut.
Laajana taustakysymyksenä on, 1) miten kuvajournalismin käytännöt sukupuolittuvat. Tarkentavina kysymyksinä kysyn, 2) millaisin käytännöin kuvajournalismissa vahvistetaan ja vastustetaan sosiaalista ja kulttuurista sukupuolta, ja miten sukupuolesta neuvotellaan sekä 3) miten ja millaiseksi muiden kuin miesten toimijuus kuvajournalismissa muodostuu.
Tutkimukseni asettuu feministisen mediatutkimuksen ja feministisen työelämän tutkimuksen konteksteihin. Teorian suhteen tutkimuksessani on keskeistä sukupuolen näkeminen materiaalisen kytköksen omaavana sosiaalis-kulttuurisena konstruktiona, joka läpäisee yhteiskunnan eri osaalueet.
Tutkimuksessa totean, että kuvajournalismin miestapaisella ja maskuliinisella historialla on vaikutuksensa tämän päivän työssä ja siinä, miten kuvajournalismia tehdään, ja millaisia ominaisuuksia kuvajournalismissa arvostetaan. Sukupuolta hahmotetaan osittain essentialistisesti, minkä perusteella naisille ja miehille oletetaan erilaisia taipumuksia, ominaisuuksia tai mielenkiinnonkohteita. Toisaalta taas sukupuoli on usein häivytetty, ja työtä kuvataan sukupuolineutraaliksi. Kuvaajat neuvottelevatkin kuvajournalismin sukupuolesta ja omasta toimijuudestaan jokapäiväisen työnteon yhteydessä, normien ja rakenteiden ympäröiminä. Sukupuolesta neuvotellaan esimerkiksi työnjakoon liittyvissä tilanteissa ja urheilukenttien laitamilla seksismin muodossa. Kuvaajille onkin muotoutunut vahva ja joustava toimijuus ja kyky selviytyä haastavissakin olosuhteissa.
Nykyinen aikakausi kehystää työelämään ja sukupuoleen liittyviä kokemuksia. Aikakautta kuvaavat prekaarit sävyt, minkä takia kuvaajien työhön liittyy epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita. Individualistinen puhetapa estää ongelmista tai rakenteellisista hierarkioista puhumista, ja sukupuoli näyttäytyy usein yksityisasiana tai osana brändiä.