Kuntien sosiaalinen luototus osana taloudellisen syrjäytymisen ehkäisyä

Abstract

Tutkimus käsittelee kuntien toimintamahdollisuuksia kuntalaisten taloudellisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tarkastelun keskeisenä kohteena on kuntien järjestämisvastuulla oleva sosiaalinen luototus, joka on kunnan vapaaehtoinen tehtävä. Nykyistä sosiaalisempien luottomuotojen kehittäminen on yksi osa pyrkimyksissä löytää ratkaisuja ylivelkaantumiseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen. Sosiaalisen luototuksen hyödyt voidaankin nähdä niin inhimillisen tason hyvinvointivaikutusten kuin julkisen tason säästövaikutustenkin kautta.

Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena oli löytää selittäviä tekijöitä sille, että sosiaalisen luototuksen leviäminen on Suomessa ollut melko hidasta ja käyttäminen melko vähäistä. Tarkastelun kohteena oli myös varsin vähäiselle tutkimukselle jäänyt sosiaalisen luototuksen käyttötarkoituksen painottuminen pääasiassa velkaongelmien hoitamiseen sen investointiluonteisiin hankintoihin suuntautuvan käyttötarkoituksen jäädessä taustalle. Sosiaalinen luototus aiemmin syntyneiden velkojen hoitamiskeinona on pikemminkin velkaongelmaan reagoivaa kuin sitä ehkäisevää, joten ennaltaehkäisyn näkökulmasta asia on merkitsevä.

Tutkimuksessa sosiaalista luototusta asemoidaan sosiaalihuollon tukimuotojen kentässä erityisesti suhteessa ehkäisevään toimeentulotukeen. Kuntien toimintamahdollisuuksia taloudellisen syrjäytymisen ja ylivelkaantumisen ehkäisemisessä tarkastellaan suhteessa oikeudelliseen sääntelyyn ja pehmeämpiin ohjauskeinoihin. Tutkimuksen viitekehyksen kautta pehmeämpien ohjauskeinojen muotona nousevat esiin myös Suomessa melko vähäiselle käytölle jääneen käyttäytymistaloustieteen tarjoamat mahdollisuudet kuntalaisten taloudelliseen käyttäytymiseen vaikuttamisessa sekä sosiaalisempien luottomuotojen kehittämisessä ja nykymuotoisen sosiaalisen luoton käyttämisen tehostamisessa.

Tutkimuksen keskeisen aineiston muodostaa kaikkiin tiedossa oleviin sosiaalista luottoa myöntäviin kuntiin suunnattu kysely. Lisäksi aineistona on käytetty muun muassa kunnissa laadittuja sosiaalisen luototuksen ohjeistuksia ja kuntien päätöksentekoelinten asiakirjoja. Tutkimuksen perusteella sosiaalisen luototuksen hitaaseen leviämiseen vaikuttavat erityisesti kuntapäättäjien eriävät näkemykset sen tuomista hyödyistä, säästöistä ja kustannuksista sekä luottoprosessin kokeminen hankalaksi ja luottomuodon vähäinen tunnettuisuus. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on myös sosiaaliseen luototukseen liittyvien osatekijöiden puutteellinen tilastointi melko suuressa osassa kuntia ja tilastointiin liittyvät kehittämistarpeet. Tarkempi tilastointi mahdollistaisi järjestelmän paremman analysoinnin ja kehittämisen. Käyttötarkoituksen velanhoitoon painottumisen taustalta tutkimuksessa löydetyt syyt liittyivät niin myöntävällä kuntataholla omaksuttuihin näkemyksiin käyttötarkoituksesta, luottomuodon tunnettuisuuteen, sosiaalisen luottokelpoisuuden tulorajoihin kuin myönnetyn luottomäärään suuruuteenkin.