Alue, teknologia, väestö : genealoginen näkökulma vyöhykemenetelmään
Seppä, Juha (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706071838
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706071838
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa alueellista hallintaa Michel Foucault'n ajatteluun pohjautuvan valta-analyysin viitekehyksessä. Empiirisenä tutkimuskohteena on Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Urban Zone -tutkimushankekokonaisuudessa kehitetty yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmä, jossa Suomen 34 kaupunkiseutua on jaettu paikkatietoteknologian avulla jalankulku-, joukkoliikenne ja autovyöhykkeisiin. Tarkentavana teoreettisena taustakehyksenä käytän maantieteen ja foucault'n valta-ajattelua yhdistävän geogovernmentality-tutkimussuuntauksen lähtökohtia, jossa maantieteellisesti tuotettu tietous ja menetelmät ajatellaan biopoliittisen hallinnan mekanismeiksi. Yhdistän tarkasteluni tilalliseksi kehykseksi Henri Lefebvren tilan representaation kategorian, jonka kautta tarkastelen yhdyskuntarakenteen vyöhykemenetelmän tuottamaa tilakäsitystä abstraktina tilana.
Tutkimuksen aineistona on Urban Zone -hankekokonaisuuteen liittyvää materiaalia: loppuraportteja ja liiteaineistoa. Tarkastelen aineistoa genealogisella tutkimusotteella, ja paikannan vyöhykemenetelmästä hallinnan käytäntöjä sekä niiden taustalla vaikuttavia ongelmallistamisia. Analysoin menetelmää erityisesti Foucault'n esittämien vallan dispositiivien näkökulmasta. Kohdistan huomion analyysissani erityisesti paikkatietoteknologiseen esitys- ja toteutustapaan, jonka kautta teen näkyväksi vyöhykemenetelmän hallinnan käytäntöjen polveutumisen hallinnan dispositiiveista, aina yksittäisestä paikkatietoruudusta lähtien vyöhykemenetelmän muodostaman ohjausjärjestelmän kokonaisuuden tasolle. Analyysissa sovellan lisäksi Foucault'n governmentality-konseptiin pohjautuvan hallinnan analytiikan tutkimussuuntauksen tarjoamia käsitteellisiä työkaluja.
Vyöhykemenetelmä voidaan nähdä biopoliittisen hallinnan menetelmänä, ja siitä voidaan paikantaa sekä kurivallan että turvallisuuden dispositiivin mukaisia käytäntöjä. Paikkatietoteknologisen teknisen toteutustavan genealoginen analyysi paljastaa uudella tavalla menetelmän keskeisenä taustailmiönä olevan hajautumiseen ja tiivistämiseen liittyvän ongelmoinnin. Analyysissani tulee lisäksi näkyväksi institutionaalisen alueiden suunnittelun ja vyöhykemenetelmän jännitteinen suhde: vyöhykemenetelmä voidaan ymmärtää järjestelmien tasolla tapahtuvana käytäntöjen ohjailuna tai niin sanottuna etähallintana, joka pyrkii toteuttamaan alueen etäältä hallintaa institutionaalisten suunnittelujärjestelmien kautta.
Tutkimukseni on yksi esimerkki foucaultlaisen näkökulman soveltamisesta alueellisen hallinnan ja ohjauksen järjestelmien viitekehyksessä. Se laajentaa Foucault'n valta-analyyttista lähestymistapaa alueelle, jossa sitä kotimaisessa tutkimuksessa on suhteellisen harvoin sovellettu. Pohdin tulosten pohjalta genealogisen menetelmän soveltamismahdollisuuksia ja uusia teoreettisia suuntautumisvaihtoehtoja alueellisen hallinnan tutkimuksessa.
Tutkimuksen aineistona on Urban Zone -hankekokonaisuuteen liittyvää materiaalia: loppuraportteja ja liiteaineistoa. Tarkastelen aineistoa genealogisella tutkimusotteella, ja paikannan vyöhykemenetelmästä hallinnan käytäntöjä sekä niiden taustalla vaikuttavia ongelmallistamisia. Analysoin menetelmää erityisesti Foucault'n esittämien vallan dispositiivien näkökulmasta. Kohdistan huomion analyysissani erityisesti paikkatietoteknologiseen esitys- ja toteutustapaan, jonka kautta teen näkyväksi vyöhykemenetelmän hallinnan käytäntöjen polveutumisen hallinnan dispositiiveista, aina yksittäisestä paikkatietoruudusta lähtien vyöhykemenetelmän muodostaman ohjausjärjestelmän kokonaisuuden tasolle. Analyysissa sovellan lisäksi Foucault'n governmentality-konseptiin pohjautuvan hallinnan analytiikan tutkimussuuntauksen tarjoamia käsitteellisiä työkaluja.
Vyöhykemenetelmä voidaan nähdä biopoliittisen hallinnan menetelmänä, ja siitä voidaan paikantaa sekä kurivallan että turvallisuuden dispositiivin mukaisia käytäntöjä. Paikkatietoteknologisen teknisen toteutustavan genealoginen analyysi paljastaa uudella tavalla menetelmän keskeisenä taustailmiönä olevan hajautumiseen ja tiivistämiseen liittyvän ongelmoinnin. Analyysissani tulee lisäksi näkyväksi institutionaalisen alueiden suunnittelun ja vyöhykemenetelmän jännitteinen suhde: vyöhykemenetelmä voidaan ymmärtää järjestelmien tasolla tapahtuvana käytäntöjen ohjailuna tai niin sanottuna etähallintana, joka pyrkii toteuttamaan alueen etäältä hallintaa institutionaalisten suunnittelujärjestelmien kautta.
Tutkimukseni on yksi esimerkki foucaultlaisen näkökulman soveltamisesta alueellisen hallinnan ja ohjauksen järjestelmien viitekehyksessä. Se laajentaa Foucault'n valta-analyyttista lähestymistapaa alueelle, jossa sitä kotimaisessa tutkimuksessa on suhteellisen harvoin sovellettu. Pohdin tulosten pohjalta genealogisen menetelmän soveltamismahdollisuuksia ja uusia teoreettisia suuntautumisvaihtoehtoja alueellisen hallinnan tutkimuksessa.