Ympäristöriskien hallinta viranomaisyhteistyössä : Tampereen Viinikan ratapihan riskienhallinta maankäytön suunnittelun näkökulmasta
Seppä, Tuomas (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706021801
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706021801
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee Tampereen Viinikan VAK-ratapihan riskienhallinnan kokonaiskuvaa maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Keskellä Tampereen kaupunkirakennetta sijaitsee ratapiha, jossa käsitellään vaarallisten aineiden kuljetuksia (VAK). Toiminnasta syntyy kemikaalionnettomuuden riski. VAK-ratapihoja ohjaa suoraan VAK-lainsäädäntö, joka käsittelee ensisijaisesti turvallisen kuljettamisen varmistamista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälainen toimijakenttä osallistuu riskienhallintaan erityisesti maankäyttöä ohjaavien viranomaisten näkökulmasta. Toimijakentän määrittämisen jälkeen tutkittiin, miten toimijakenttä toimii yhdessä ja erikseen.
VAK-laki ei velvoita selkeästi tunnistamaan mahdollisia kemikaalionnettomuudesta koituvia vaikutuksia ratapiha-alueen ulkopuolelle. Riskienhallintaa ratapiha-alueen ulkopuolella oleellisesti määrittäviä lakeja ovat tämän tutkimuksen näkökulmasta maankäyttö- ja rakennuslaki sekä pelastuslaki.
Edellä kuvattu lähtöasetelma kuvaa riskienhallinnan vastuiden hajautumista eri viranomaistahoille. Tässä tutkimuksessa päädyttiin haastattelujen avulla tutkimaan kuutta eri organisaatiota niiden asiantuntijoiden näkemysten kautta: Tampereen kaavatoimea, Pirkanmaan liittoa, Pirkanmaan ELY-keskusta, Pirkanmaan pelastuslaitosta, VR:tä sekä Liikennevirastoa. Lisäksi aineistona käytettiin kahta kaavalausuntoa. Riskienhallintaa jäsennettiin tutkimuksessa riskin käsitteen avulla. Käsitettä käytettiin jaottelemalla riski ja yleispiirteiset riskienhallinnan keinot kolmeen luokkaan. Nämä riskin osakäsitteet ovat hazard, risk ja threat.
Käsitteiden avulla riskienhallinnasta nostettiin esiin kolme eri keskustelua. Ensimmäinen keskustelu on ratapihan sijainti ja mahdollinen siirto. Toinen keskustelu koskee ratapihan sisällä tapahtuvaa riskienhallintaa, jossa esille nousi erityisesti pelastuslaitoksen tarve yhtenäiselle riskikäsitykselle. Viimeinen keskustelu käsittelee riskienhallintaa ratapihan ulkopuolella ratapihan pysyessä paikallaan. Kaavaviranomaisten haastatteluista nousi esiin erityisesti keskustelu riskienhallinnan vastuista.
Tutkimuksen tuloksena on VAK-ratapihojen riskienhallinnan kokonaiskuvan moninaisuuden esilletuonti. Riskienhallintaa ohjaavat osaltaan eri lait ja eri viranomaiset, joten kompromisseja joudutaan hakemaan viranomaisten yhteistyössä. Tämän tutkimuksen tuloksena on havainto, että viranomaiset voivat käsitellä riskienhallintaa vain oman professionsa pohjalta ja tämä vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä. Viralliset viranomaiskeskustelun tavat osoittautuvat tehottomiksi, kun tavoitteet ja riskien käsitystavat eroavat toisistaan. VAK-ratapihoja koskevaa tutkimusta on olemassa varsin vähän, joten tämän tutkimuksen pohjatyöstä on mahdollista jatkaa moniin suuntiin toimijakentän sisällä tai esimerkiksi ratapihan ympärillä asuvien yksilöiden riskikäsityksiin.
VAK-laki ei velvoita selkeästi tunnistamaan mahdollisia kemikaalionnettomuudesta koituvia vaikutuksia ratapiha-alueen ulkopuolelle. Riskienhallintaa ratapiha-alueen ulkopuolella oleellisesti määrittäviä lakeja ovat tämän tutkimuksen näkökulmasta maankäyttö- ja rakennuslaki sekä pelastuslaki.
Edellä kuvattu lähtöasetelma kuvaa riskienhallinnan vastuiden hajautumista eri viranomaistahoille. Tässä tutkimuksessa päädyttiin haastattelujen avulla tutkimaan kuutta eri organisaatiota niiden asiantuntijoiden näkemysten kautta: Tampereen kaavatoimea, Pirkanmaan liittoa, Pirkanmaan ELY-keskusta, Pirkanmaan pelastuslaitosta, VR:tä sekä Liikennevirastoa. Lisäksi aineistona käytettiin kahta kaavalausuntoa. Riskienhallintaa jäsennettiin tutkimuksessa riskin käsitteen avulla. Käsitettä käytettiin jaottelemalla riski ja yleispiirteiset riskienhallinnan keinot kolmeen luokkaan. Nämä riskin osakäsitteet ovat hazard, risk ja threat.
Käsitteiden avulla riskienhallinnasta nostettiin esiin kolme eri keskustelua. Ensimmäinen keskustelu on ratapihan sijainti ja mahdollinen siirto. Toinen keskustelu koskee ratapihan sisällä tapahtuvaa riskienhallintaa, jossa esille nousi erityisesti pelastuslaitoksen tarve yhtenäiselle riskikäsitykselle. Viimeinen keskustelu käsittelee riskienhallintaa ratapihan ulkopuolella ratapihan pysyessä paikallaan. Kaavaviranomaisten haastatteluista nousi esiin erityisesti keskustelu riskienhallinnan vastuista.
Tutkimuksen tuloksena on VAK-ratapihojen riskienhallinnan kokonaiskuvan moninaisuuden esilletuonti. Riskienhallintaa ohjaavat osaltaan eri lait ja eri viranomaiset, joten kompromisseja joudutaan hakemaan viranomaisten yhteistyössä. Tämän tutkimuksen tuloksena on havainto, että viranomaiset voivat käsitellä riskienhallintaa vain oman professionsa pohjalta ja tämä vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä. Viralliset viranomaiskeskustelun tavat osoittautuvat tehottomiksi, kun tavoitteet ja riskien käsitystavat eroavat toisistaan. VAK-ratapihoja koskevaa tutkimusta on olemassa varsin vähän, joten tämän tutkimuksen pohjatyöstä on mahdollista jatkaa moniin suuntiin toimijakentän sisällä tai esimerkiksi ratapihan ympärillä asuvien yksilöiden riskikäsityksiin.