"Vihdoinkin tälle tavalleni olla ihminen on nimi" : erityisherkkyys yksilön ja sosiaalisen rajapinnalla

Abstract

Erityisherkkyys on amerikkalaisen Elaine N. Aronin kehittämä temperamenttiteoria, joka esittää, että osa ihmisistä on synnynnäisesti erityisen herkkiä. Herkkyys ilmenee taipumuksena syvälliseen tiedon prosessointiin sekä aisti- ja tunneherkkyyteen, jotka voidaan kokea ja havaita käytännössä monin tavoin. Aronin teorian perustalla on tieteellistä tutkimusta, mutta se on saanut vaikutteita myös muun muassa hänen kokemuksistaan psykoterapeuttina. Erityisherkkyydestä on kirjoitettu myös paljon populaareja tekstejä ja sen ympärille on syntynyt 2010-luvun Suomessa vertaisryhmiä ja yhdistystoimintaa. Psykologisen teorian ympärille on siis muodostunut sosiaalinen ilmiö.

Tämän tutkimuksen kohteena on erityisherkkyys ilmiönä yksilön kokemuksen ja sosiaalisen todellisuuden rajapinnalla. Tavoitteena on selvittää, millainen rooli ja millaisia merkityksiä erityisherkkyydellä on siihen samaistuville ihmisille. Arvopohjana ja lähtökohtana on yksilön kokemuksen arvostaminen ja uskominen. Erityisherkkyys sosiaalisena ilmiönä sijoitetaan itseavun tutkimuksen viitekehykseen. Erityisherkkyys näyttäytyy kokemuksen käsittelyn välineenä, jolla on kulttuurinen pohja ja johon sisältyy mahdollisuus muokata minuutta myös narratiivisesti. Ilmiötä tarkastellaan myös kriittisesti osana niin sanottua terapiakulttuuria. Terapiakulttuuri tarkoittaa tilannetta, jossa yhteiskunnallista valtaa ja yhteisiä merkityksiä välitetään terapiasanastosta lähtöisin olevien puhe- ja ajattelutapojen kautta.

Aineisto kerättiin kirjoituspyynnöllä sosiaalisen median ja verkostojen kautta. Tutkimukseen osallistui kirjoituksillaan kymmenen erityisherkkyyteen samaistuvaa henkilöä. Tutkimuksen metodologisena pohjana toimii fenomenologia ja aineistoa analysoidaan tulkitsevalla fenomenologisella analyysilla (IPA).

Erityisherkkyys tarjoaa kirjoittajien kokemuksille samaistumiskohtaa ja selitysvoimaa. Se kerää selitysvoimansa alle tietynlaisia kokemuksia, joiden avulla oma kokemusmaailma tehdään käsiteltäväksi ja oma toimijuus suhteessa siihen lisääntyy. Kirjoittajat pystyvät erityisherkkyyden avulla näkemään itsensä ja suhteensa maailmaan myönteisemmin, muodostamaan kuvan jaetusta kokemuksesta ja kokemuksen normaaliudesta sekä suuntaamaan toimintaansa oman hyvinvoinnin ja tasapainon kokemuksen parantamiseen. Erityisherkkyyden löytäminen on kirjoittajille merkittävä tapahtuma, jonka kautta aika ennen löytöä näyttäytyy pääsääntöisesti vähemmän selitettynä, epäyhtenäisempänä ja usein kielteisempänä kuin löydön jälkeinen aika.

Vaikka erityisherkkyys sisältää mahdollisuuden myönteiseen muutokseen ja suurempaan itseymmärrykseen, on kuitenkin yksilökohtaista, kuinka paljon niille nähdään tarvetta. Monet kirjoittajat ovat kokeneet herkkyyteensä liittyvän haasteita, kun taas toiset ovat jo ennen erityisherkkyyden löytämistä kokeneet myönteistä minuutta ja hyväksyntää. Erityisesti niille kirjoittajille, jotka ovat kokeneet kielteisemmin ajan ennen erityisherkkyyden löytämistä, löytö ja sitä seuraava itsereflektio toimivat potentiaalisina eteenpäin sysäävinä hetkinä omassa elämäntarinassa.