Voiko rahalla ja tavaralla rakentaa rauhaa? Siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden kokemuksia toimintakyvystä operaatiossa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella suomalaisen CMC Finlandin järjestämän siviilikriisinhallinnan peruskurssin vaikuttavuutta, selvittää koulutuksen tarkoituksenmukaisuutta sekä löytää konkreettisia ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi. Tukeeko nykymuotoinen siviilikriisinhallinnan peruskurssi operaatiossa tarvittavaa toimintakykyä, kysyttiin kuudelta siviilikriisinhallinnan asiantuntijalta, joilla oli kokemus sekä peruskurssista että työstä vähintään yhdessä operaatiossa.

Tutkimusote oli hermeneuttinen. Teemahaastattelulla kerätty aineisto asetettiin vuoropuheluun aiemmin sotilaspedagogiikassa tutkitun toimintakyvyn teorian kanssa. Toimintakyvyllä, jota tarkasteltiin emeritusprofessori Toiskallion teoria keskiössä, tarkoitetaan yksilön valmiutta toimia luovasti, kehittävästi ja vastuullisesti tehtävissä, tilanteissa ja vuorovaikutusjärjestelmissä, joille muutokset, epävarmuus, ainutlaatuisuus, kompleksisuus, arvo-ongelmat sekä henkilökohtainen vastuun otto ovat ominaisia. Holistinen toimintakyvyn käsite voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja eettiseen osa-alueeseen.

Peruskurssin sisältö ja toteutus arvioitiin yleisesti tarkoituksenmukaiseksi suhteessa operaatioiden vaatimuksiin. Käytännössä hyödylliseksi koettuja teknisiä taitoja, kuten nelivetoajamista, selviytymistä uhkaavassa (hostile) tilanteessa sekä viestivälineiden käyttöä osattiin yhdistää peruskurssilla opituiksi. Lisäosaamista kaivattiin epäselvien tilanteiden ratkaisemiseen. Ongelmatilanteiden taustalla näkyivät muun muassa sekä asiantuntijan aiempaan ammattiin peilaava tilannekuva sekä kulttuurien väliset erot. Stressi oli merkittävin asiantuntijan toimintakykyä horjuttava tekijä.

Siviilikriisinhallinnan peruskurssin kehittämisen kohteet näyttäytyivät tutkimuksessa ei-teknisinä, toimintakykyyn liittyvinä teemoina. Asiantuntijan vahva sosiaalinen ja eettinen toimintakyky - niin suhteessa omaan kontingenttiin, missioon kuin paikallisiin ihmisiinkin- koettiin tärkeäksi tekijäksi operaatioiden vaikuttavuuden kannalta. Laajemmin tarkasteltuna nähtiin tarve käytännölliselle viisaudelle; totuudenmukaiseen päättelyyn kykenevälle toimintavalmiudelle niiden asioiden äärellä, jotka ovat ihmiselle hyviä sekä kykyä ymmärtää, että asia voi olla samaan aikaan hyvä ja paha.

Koulutuksen vaikuttavuuden lisääminen tapahtuisi tämän tutkimuksen valossa asiantuntijan valmentamisella monipuoliseen ihmisen ymmärtämiseen ja kohtaamiseen; tavoitteena myös oman inhimillisyyden tiedostaminen. Käytännössä koulutus tulisi rakentaa luontevaksi osaksi itseään kehittävää järjestelmää, jossa yksilöllä on valmiuksia toimia stressiä aiheuttavassa jatkuvan epävarmuuden, erilaisuuden ja rajattomuuden tilassa niin yksin kuin ryhmässäkin.

Tutkimuksen tavoitteena oli myös osallistua laajempaan ajankohtaiseen keskusteluun suomalaisen kriisinhallinnan kehittämisestä. Suomelle keskeisin kriisinhallinnan viitekehys on Euroopan unioni, jonka kriisinhallinnassa pyritään monenväliseen ja kokonaisvaltaiseen otteeseen. Tämä tarkoittaa uudenlaisten yhteistyömallien rakentamista kaikille toiminnan tasoille. Tämä tutkimus ammensi filosofisesta tavasta ymmärtää toimintakykyä, asettuen näkökulmassaan käytännönläheisesti operatiiviselle ja taktiselle tasolle.