Sukupuolen rakentuminen setlementtinuorisotyössä 1920-luvulta 2010-luvulle
Päivärinta, Annemari (2017)
2017
Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Youth Work and Youth Research
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705301751
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705301751
Tiivistelmä
Setlementtinuorisotyö käynnistyi Suomessa 1920-luvun alussa. Keskeisenä työmuotona oli vuosikymmenien ajan tyttö- ja poikakerhotyö. 1990-luvulla tyttö- ja poikatyö muotoiltiin uudelleen sukupuolisensitiiviseksi nuorisotyöksi, jossa pyritään tarkastelemaan ja purkamaan tyttönä ja poikana olemista rajoittavia normeja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten sukupuoli hahmottuu ja miten sitä on määritelty satavuotisen setlementtinuorisotyön eri vaiheissa. Tutkimustehtävä vastaa setlementtityön kentältä nousseeseen tarpeeseen, mistä ilmeni nykymuotoisen tyttö- ja poikatyön historiattomuuden tuntu.
Tutkimus on laadullinen ja siinä on käytetty kahta aineistoa. Historiallisen kuvan ja jatkumon hahmottamiseksi tausta-aineistona toimivat setlementtinuorisotyön Kerhonjohtaja-lehdet kirjoituksineen. Tutkimus sidottiin nykypäivään haastattelemalla kahdeksaa nuorisotyöntekijää, jotka toimivat setlementtien sukupuolisensitiivisen nuorisotyön parissa. Haastatteluilla selvitettiin, millaista nykypäivän sukupuolisensitiivinen nuorisotyö on. Analysointimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä sekä diskurssianalyysiä.
Perinteinen 1900-luvun tyttö- ja poikakerhotyö näyttäytyy aineiston valossa sukupuolinormeja vahvistavana ja nuoria perinteisiin sukupuolirooleihin sosiaalistavana. 2010-luvun sukupuolisensitiivinen nuorisotyö taas pyrkii purkamaan normeja ja laajentamaan nuorena naisena ja nuorena miehenä olemisen mahdollisuuksia. Setlementtien nuorisotyön vaiheita yhdistää sitoutuminen paikallisesti tietyssä ajassa ilmeneviin haasteisiin. Arvopohja ja rinnalla kulkemisen metafora sitovat satavuotista nuorisotyön perinnettä yhteen.
Sukupuolisensitiivinen työ näyttäytyy sosiaalisena nuorisotyönä, jonka kriittinen ulottuvuus ottaa tarkasteluun yhteiskunnassa vallalla olevia normeja ja tukee nuoria yksilöllisten polkujensa etsimisessä. Työhön liittyvänä haasteena on kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ylläpitäminen. Eriytetyn toiminnan positiivisena kääntöpuolena on kuitenkin vertaisryhmille turvallisiksi rakennetuissa tiloissa tarjottava, yhteisöllisyyttä, itseluottamusta ja arjenhallintaa tukeva toiminta. Sukupuolisensitiivisellä nuorisotyöllä on paljon yhteistä maaperää ainakin kriittisen pedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan kanssa. Viimeksi mainituista on mahdollista saada lisäulottuvuuksia sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön perustusten vahvistamiseen ja termistön pohtimiseen.
Tutkimus on laadullinen ja siinä on käytetty kahta aineistoa. Historiallisen kuvan ja jatkumon hahmottamiseksi tausta-aineistona toimivat setlementtinuorisotyön Kerhonjohtaja-lehdet kirjoituksineen. Tutkimus sidottiin nykypäivään haastattelemalla kahdeksaa nuorisotyöntekijää, jotka toimivat setlementtien sukupuolisensitiivisen nuorisotyön parissa. Haastatteluilla selvitettiin, millaista nykypäivän sukupuolisensitiivinen nuorisotyö on. Analysointimenetelminä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä sekä diskurssianalyysiä.
Perinteinen 1900-luvun tyttö- ja poikakerhotyö näyttäytyy aineiston valossa sukupuolinormeja vahvistavana ja nuoria perinteisiin sukupuolirooleihin sosiaalistavana. 2010-luvun sukupuolisensitiivinen nuorisotyö taas pyrkii purkamaan normeja ja laajentamaan nuorena naisena ja nuorena miehenä olemisen mahdollisuuksia. Setlementtien nuorisotyön vaiheita yhdistää sitoutuminen paikallisesti tietyssä ajassa ilmeneviin haasteisiin. Arvopohja ja rinnalla kulkemisen metafora sitovat satavuotista nuorisotyön perinnettä yhteen.
Sukupuolisensitiivinen työ näyttäytyy sosiaalisena nuorisotyönä, jonka kriittinen ulottuvuus ottaa tarkasteluun yhteiskunnassa vallalla olevia normeja ja tukee nuoria yksilöllisten polkujensa etsimisessä. Työhön liittyvänä haasteena on kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ylläpitäminen. Eriytetyn toiminnan positiivisena kääntöpuolena on kuitenkin vertaisryhmille turvallisiksi rakennetuissa tiloissa tarjottava, yhteisöllisyyttä, itseluottamusta ja arjenhallintaa tukeva toiminta. Sukupuolisensitiivisellä nuorisotyöllä on paljon yhteistä maaperää ainakin kriittisen pedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan kanssa. Viimeksi mainituista on mahdollista saada lisäulottuvuuksia sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön perustusten vahvistamiseen ja termistön pohtimiseen.