Teknisen analyysin toimivuus globaaleilla osakemarkkinoilla
Juuti, Sampo (2017)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Juuti, Sampo
2017
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705301743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705301743
Tiivistelmä
Rahoitusteorian perustana pidetään Faman (1970) luomaa tehokkaiden markkinoiden hypoteesia. Teorian mukaan julkisesti saatavilla oleva informaatio heijastuu arvopapereiden hintoihin viiveettä ja oikein. Tehokkailla markkinoilla arvopapereiden hinnanmuodostus noudattaa martingaalia, mikäli markkinatoimijat ovat riskineutraaleja. Rahoitusmarkkinoiden tehokkuus lienee yksi taloustieteen tutkituimpia aiheita, ja aihepiiriä tutkineilla on lukuisia argumentteja tehokkuuden puolesta ja sitä vastaan. Perinteistä rahoitusteoriaa haastaa behavioristinen rahoitusteoria, joka pyrkii psykologian avulla selittämään sijoittajien ajoittain epärationaalista käyttäytymistä.
Tässä tutkielmassa käytetään teknisen analyysin indikaattoreita, joilla pyritään selvittämään tehokkaiden markkinoiden hypoteesin heikkojen ehtojen ja markkinatehokkuuden toteutumista. Tekninen analyysi pyrkii tunnistamaan arvopapereiden hintoja myötäileviä trendejä menneiden hintatietojen ja kaupankäyntivolyymin avulla. Empiirisen osuuden aineistona käytetään Yhdysvaltojen S&P 500, Euroopan Euro Stoxx 50, Intian BSE Sensitive ja Brasilian Bovespa -osakeindeksejä aikavälillä 4.1.1999-30.09.2016. Aikaväli jaetaan kahteen alaperiodiin tulosten luotettavuuden lisäämiseksi. Mikäli jokin indikaattoreista kykenee saavuttamaan ylituottoja kaupankäyntikulut huomioiden molemmilla periodeilla, olisi tarkasteltavalla markkinalla mahdollisia viitteitä markkinatehottomuudesta. Tuloksissa käytetään Sharpen lukua mittaamaan riskikorjattuja tuottoja.
Empiirisessä osiossa käytetyt indikaattorit eivät kyenneet systemaattisesti saavuttamaan osta ja pidä -strategiaa suurempia riskikorjattuja tuottoja, jonka vuoksi selkeitä viitteitä markkinatehottomuudesta ei voida esittää. Yhdysvaltojen S&P 500 -osakeindeksi jäi kuitenkin ainoaksi, jolla osta ja pidä -strategia ylsi teknisen analyysin strategioita korkeampiin tuottoihin molemmilla periodeilla. Sen sijaan Intian osakemarkkinoilla useampi strategia saavutti vertailustrategiaa korkeampia tuottoja ensimmäisellä periodilla, mutta tulosten tilastollinen merkitsevyys jäi kyseenalaiseksi.
Tässä tutkielmassa käytetään teknisen analyysin indikaattoreita, joilla pyritään selvittämään tehokkaiden markkinoiden hypoteesin heikkojen ehtojen ja markkinatehokkuuden toteutumista. Tekninen analyysi pyrkii tunnistamaan arvopapereiden hintoja myötäileviä trendejä menneiden hintatietojen ja kaupankäyntivolyymin avulla. Empiirisen osuuden aineistona käytetään Yhdysvaltojen S&P 500, Euroopan Euro Stoxx 50, Intian BSE Sensitive ja Brasilian Bovespa -osakeindeksejä aikavälillä 4.1.1999-30.09.2016. Aikaväli jaetaan kahteen alaperiodiin tulosten luotettavuuden lisäämiseksi. Mikäli jokin indikaattoreista kykenee saavuttamaan ylituottoja kaupankäyntikulut huomioiden molemmilla periodeilla, olisi tarkasteltavalla markkinalla mahdollisia viitteitä markkinatehottomuudesta. Tuloksissa käytetään Sharpen lukua mittaamaan riskikorjattuja tuottoja.
Empiirisessä osiossa käytetyt indikaattorit eivät kyenneet systemaattisesti saavuttamaan osta ja pidä -strategiaa suurempia riskikorjattuja tuottoja, jonka vuoksi selkeitä viitteitä markkinatehottomuudesta ei voida esittää. Yhdysvaltojen S&P 500 -osakeindeksi jäi kuitenkin ainoaksi, jolla osta ja pidä -strategia ylsi teknisen analyysin strategioita korkeampiin tuottoihin molemmilla periodeilla. Sen sijaan Intian osakemarkkinoilla useampi strategia saavutti vertailustrategiaa korkeampia tuottoja ensimmäisellä periodilla, mutta tulosten tilastollinen merkitsevyys jäi kyseenalaiseksi.