Utmaningar i bedömningen av muntlig språkfärdighet i svenska på högskolenivå : vad bedöms och hur?
Kailio, Elina (2017)
2017
Pohjoismaisten kielten tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Scandinavian Languages
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261724
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261724
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä korkeakouluopettajien käsityksen mukaan on tärkeää suullisen kielitaidon arvioinnissa ja toisaalta myös, mitä haasteita suullisen kielitaidon arviointiin liittyy. Tutkielmassa on tarkasteltu ruotsin kielen suullisen kielitaidon arviointia korkeakoulutasolla eli ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.
Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella ja yksilöhaastatteluilla. Kyselylomaketutkimus tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Laadullisena analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä ja kontekstianalyysiä. Määrällisenä analyysimenetelmänä on käytetty luokittelua sisällön mukaan.
Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Lyle Bachmanin (1990) mallia kommunikatiivisesta kielitaidosta, jonka mukaan kommunikatiivinen kielitaito koostuu kielellisistä ja strategisista valmiuksista sekä psykofyysisistä mekanismeista. Lisäksi Bachman (1990) nimittää tiettyjä tekijöitä, kuten persoonallisuutta, arvioinnin virhelähteiksi. Bachmanin mukaan näiden virhelähteiden vaikutusta vähentämällä lisätään arvioinnin luotettavuutta ja validiutta.
Tutkielmassani tulee esille, että opettajat painottavat lähes yhtä lailla sekä kielellisiä että strategisia valmiuksia. Etenkin heikompien suoritusten osalta (tyydyttävät taidot) strategisilla valmiuksilla on suuri rooli, kun taas paremmissa suorituksissa (hyvät taidot) korostuvat kielelliset valmiudet. Suulliseen kielitaitoon kuuluu opettajien mukaan sekä kielen tuottaminen että vastaanottaminen eli kuullun ymmärtäminen. Virhelähteisiin kuuluvasta persoonallisuuden vaikutuksesta opettajat ovat jokseenkin eri mieltä: joidenkin opettajien mielestä persoonallisuus on osa vuorovaikutustaitoja ja suullista kielitaitoa, kun taas jotkut opettajat ovat sitä mieltä, että persoonallisuus ei saisi vaikuttaa arviointiin. Tutkielmassani on pohdittu myös virkamiesruotsin tulevaisuutta ja siltä osin tutkimustulokseni myötäilee Niemen (2008) tutkimustuloksia.
Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella ja yksilöhaastatteluilla. Kyselylomaketutkimus tuotti sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Laadullisena analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä ja kontekstianalyysiä. Määrällisenä analyysimenetelmänä on käytetty luokittelua sisällön mukaan.
Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Lyle Bachmanin (1990) mallia kommunikatiivisesta kielitaidosta, jonka mukaan kommunikatiivinen kielitaito koostuu kielellisistä ja strategisista valmiuksista sekä psykofyysisistä mekanismeista. Lisäksi Bachman (1990) nimittää tiettyjä tekijöitä, kuten persoonallisuutta, arvioinnin virhelähteiksi. Bachmanin mukaan näiden virhelähteiden vaikutusta vähentämällä lisätään arvioinnin luotettavuutta ja validiutta.
Tutkielmassani tulee esille, että opettajat painottavat lähes yhtä lailla sekä kielellisiä että strategisia valmiuksia. Etenkin heikompien suoritusten osalta (tyydyttävät taidot) strategisilla valmiuksilla on suuri rooli, kun taas paremmissa suorituksissa (hyvät taidot) korostuvat kielelliset valmiudet. Suulliseen kielitaitoon kuuluu opettajien mukaan sekä kielen tuottaminen että vastaanottaminen eli kuullun ymmärtäminen. Virhelähteisiin kuuluvasta persoonallisuuden vaikutuksesta opettajat ovat jokseenkin eri mieltä: joidenkin opettajien mielestä persoonallisuus on osa vuorovaikutustaitoja ja suullista kielitaitoa, kun taas jotkut opettajat ovat sitä mieltä, että persoonallisuus ei saisi vaikuttaa arviointiin. Tutkielmassani on pohdittu myös virkamiesruotsin tulevaisuutta ja siltä osin tutkimustulokseni myötäilee Niemen (2008) tutkimustuloksia.