"I can rhyme Anarchy & Panicky if homeboy has a French accent right?" : Repetition, Rhyming and Social Impact in Hamilton

Abstract

Amerikkalaisen musikaalin pitkän historian aikana sen käytänteet ovat vuorotellen muodostuneet ja rikkoutuneet. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii musikaalia Hamilton: An American Musical (2015), joka kertoo USA:n ensimmäisen valtionvarainministerin Alexander Hamiltonin elämästä ja kuolemasta. Tutkielman lähtökohtana on hypoteesi, että Hamilton on käytänteitä rikkova musikaali. Tutkimuksen kohteena on se, millä tavoin Hamilton käyttää toistoa ja riimejä joko mukautuen tai poiketen vallitsevista käytänteistä sekä se, millä tavoin musikaali itse vaikuttaa ympärillään olevaan yhteiskuntaan ja millä tavoin toiston ja riimien käytöllä edesautetaan tätä vaikutusta.

Hamilton käyttää toistoa hyvin musikaaleille tyypilliseen tapaan korostaakseen muun muassa tiettyjä hetkiä ja niiden eroja suhteessa toisiinsa. Toistoa käytetään myös tiettyjen teemojen korostamiseen sekä itse musikaalin puitteissa että suhteessa musikaalin ulkopuoliseen maailmaan. Näin Hamilton yhdistää toiston yhteiskunnalliseen vaikutukseen: toistamalla tiettyjä asioita ne jäävät varmasti yleisön mieleen ja niitä pohditaan myös teatterin ulkopuolella.

Aikaisemmista musikaaleista poiketen Hamiltonin pääsääntöisesti käyttämä musiikkityyli on hip hop ja rap. Koska rap on puhemaista laulua, kaikki Hamiltonin dialogi on laulettua. Tämä tekee siitä myös muodoltaan erilaisen kuin useimmat musikaalit, joissa laulaminen vuorottelee puhutun dialogin kanssa. Sekä musikaaleissa että räpissä tärkeää ovat nokkelat riimit, mutta musikaaleissa arvostetaan enemmän lyriikoiden sovittamista hahmon luonteeseen eikä niinkään nokkelaa riimittelyä vain sen itsensä vuoksi kuten usein räpissä. Hamilton yhdistää molemmat käytännöt niin että sen lyriikat soveltuvat sen hahmoille, mutta ne ovat myös erittäin kekseliäitä.

Hamilton rikkoo rajoja myös ulkoisesti: Musikaalin kaikki päänäyttelijät ovat afroamerikkalaisia tai latinoita. Vähemmistöjen nouseminen päärooliin Broadway-musikaaleissa on edelleen harvinaista, ja suoraan heille suunnattuja rooleja on vähän. Kaikki Hamiltonin henkilöhahmot ovat alunperin valkoihoisia, ja on merkittävää, että heitä esittävät nyt vähemmistöjen edustajat, sillä vähemmistöjen asemaa historiassa on usein vähätelty. Hamiltonin roolijako ei ole sattumaa, vaan sen tekijät ovat hyvin tietoisia roolituksen tärkeydestä ja sen aiheuttamasta huomiosta. Lisäksi hip hop tuo lisänsä Hamiltonin yhteiskunnalliseen vaikutukseen. Hip hop syntyi ilmaisemaan esittäjilleen tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja sen ilmaisemat kysymykset ovat edelleen afroamerikkalaisille ja muille vähemmistöille tärkeitä. Hamilton yhdistää kaksi hyvin erilaista taidemuotoa: pääsääntöisesti valkoihoisten esittämät musikaalit ja pääsääntöisesti vähemmistöjen esittämän räpin. Hamilton kunnioittaa ja hyödyntää molempien taidemuotojen käytänteitä, mutta se myös rikkoo molempien rajoja yhdistämällä ne ja luomalla jotain uutta.