Subjekti ja passiivi Helsingin Sanomien väkivaltauutisoinnissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia subjekteja ja objekteja suomalaisessa rikosuutisoinnissa käytetään. Subjekti on mainittu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa tärkeäksi tavaksi identifioida väkivaltaisten rikosten tekijät, ja subjektin puuttuminen ja sen vältteleminen taas ovat keinoja piilottaa vastuuta tai siirtää se väkivallan tekijästä toisaalle. Subjektin välttelemisen keinoja suomen kielessä ovat esimerkiksi nollapersoona ja yksipersoonainen passiivi. Tässä tutkimuksessa keskityn nimenomaan subjekteihin ja yksipersoonaisen passiivin objekteihin. Aiemmin tehdyn väkivaltakirjoitusten tutkimuksen perusteella hypoteesini on, että miehet ja naiset toimivat erilaisten väkivaltaverbien subjekteina ja objekteina.

Tutkimus on rajattu Helsingin Sanomiin. Tämä rajaus on tehty siksi, että Helsingin Sanomat on Suomen suurilevikkisin sanomalehti, joten sen rikosuutisoinnilla on laajemmat vaikutukset, ja sen rikosuutisia luetaan ainakin periaatteessa enemmän kuin muiden lehtien. Tutkimukseen olen valinnut neljän eri rikosverbin sisältäviä lauseita, 300 per verbi. Verbit ovat varasti, pahoinpiteli, raiskasi ja murhasi. Nämä kaikki ovat rikoslaissa määriteltyjä rikoksia. Varasti-verbi on mukana vertailun vuoksi, sillä varkauteen ei lähtökohtaisesti liity aina ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa, vaan se on omaisuusrikos. Muut kolme ovat rikoslaissa määriteltyjä henkirikoksia. Laadullisessa analyysissä olen jakanut aineiston kahtia, eli käyttänyt jokaisesta verbikategoriasta 150 ajallisesti ensimmäistä lausetta. Aineisto on haettu Helsingin Sanomien verkkoarkistosta, joka on julkisesti käytettävissä. Haut on suoritettu helmi- ja maaliskuussa 2016 ja hakuja on täydennetty saman vuoden aikana.

Tutkimuksen teoreettinen tausta on systeemis-funktionaalisessa kieliopissa. Tämä lähtee jo siitä, että tutkimuksen tarkoituksena on selvittää subjektien ja objektien funktioita. Tutkimuksessa kuvaillaan siis sekä keskiöön valittuja lauseenjäseniä että niiden käyttötapoja. Tutkimuksen ote on siis pakostakin diskurssianalyyttinen ja osittain mediakriittinen. Pääpaino on kuitenkin kuvailussa, ei niinkään tulosten arvottamisessa.

Aineisto on lajiteltu aineistosta kummunneisiin kategorioihin. Subjektikategorioita syntyi 14 ja objektikategorioita taas 18. Tulokset ovat voimakkaasti sukupuolittuneet, ja subjekteista suurin osa oli miessubjekteja (202 kappaletta) ja objekteista suurin osa naisobjekteja (116 kappaletta). Määrällisesti katsottuna miessubjekteja on noin 20 kertaa enemmän kuin naissubjekteja, ja passiivirakenteiden naisobjekteja on noin 11-kertaisesti enemmän kuin naisobjekteja. Naisobjekteja on lähes kaksinkertainen määrä miesobjekteihin nähden. Tulosten perusteella naisiin viittaavien sanojen funktio on todennäköisemmin olla rikoksen uhrin osassa kuin rikoksen tekijänä, ja miessanojen funktio on todennäköisemmin rikosten tekijänä. Nimisubjekteja on enemmän kuin nimiobjekteja, joten rikoksen tekijän nimensuoja tässä aineistossa on pienempi kuin rikoksen uhrin.