Euroopan muuttunut siirtolaistilanne 2015-2016 : kehysanalyysi Helsingin Sanomien kirjoituksista
Tuominen, Senni (2017)
2017
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261699
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705261699
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten Helsingin Sanomat on kehystänyt Euroopan siirtolaistilannetta vuosina 2015-2016. Hyödynnän siirtolaisuuteen ja turvallisuuteen sekä siirtolaisuuteen ja mediaan liittyviä teoreettisia näkökulmia. Tutkielmassa tarkastellaan kehysanalyysin keinoin, millaisia kehyksiä Helsingin Sanomista on löydettävissä liittyen Euroopan siirtolaistilanteeseen vuosina 2015-2016 ja miten löydetyt kehykset on rakennettu. Aineisto on rajattu siten, että se kattaa kaksi toisistaan erillistä ajallista pistettä, elokuun 2015 ja maaliskuun 2016. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisena Helsingin Sanomien kirjoittelu näyttäytyy vasten Euroopan unionissa ja unionin jäsenvaltioissa siirtolaistilanteen hoitamiseksi tehtyjä poliittisia ratkaisuja.
Helsingin Sanomien kirjoittelusta löytyi valitulla aikarajauksella kolme eri kehystä: 1) Uhkakehys 2) Euroopan kriisi -kehys ja 3) Pakolaisten kriisi -kehys. Kehykset rakentuivat sanavalintojen, metaforien ja vertausten kautta. Kehykset olivat olemassa samanaikaisesti ja osa niistä esiintyi jopa samojen tekstien sisällä. Uhkakehys esitti EU:n alueelle saapuvat epäsäännölliset siirtolaiset uhkana alueen vakaudelle ja turvallisuudelle. Elokuussa 2015 Uhkakehys oli hallitsevampi, kun taas maaliskuussa Euroopan kriisi kehys korostui. Euroopan kriisi -kehys esitti siirtolaistilanteen uhkana unionin yhtenäisyydelle ja yhteisille arvoille, erityisesti Schengen-alueen tulevaisuudelle. EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus oli maaliskuussa 2016 oleellinen osa Euroopan kriisi-kehystä. Pakolaisten kriisi -kehys taas asetti siirtolaiset lähtömaiden, salakuljettajien ja EU:n politiikkojen uhreiksi.
Turkin kanssa tehty sopimus esitettiin Helsingin Sanomissa Euroopan unionin keskeisiä arvoja uhkaavana, mutta toisaalta myös osana yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentumista. Turkki näyttäytyi "toisena" ja toisaalta Turkki-sopu esitettiin ensimmäisenä konkreettisena askeleena, jonka unioni teki yhdessä siirtolaistilanteen hoitamiseksi. Helsingin Sanomien kirjoittelussa mainitsematta jäävät siirtolaistilanteen mahdolliset positiiviset seuraukset, Turkki-sopimusta edeltänyt EU-tason poliittinen päätöksenteko ja siirtolaistilanteen taustojen avaaminen. Kirjoittelu uudistaa tutkielmassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen antamia ennakko-oletuksia siltä osin, että siirtolaisuus esitetään uhkana ja siirtolainen itse kutistuu passiiviseksi hallinnan objektiksi ja uhriksi tai toisaalta uhkaavaksi henkilöksi.
Helsingin Sanomien kirjoittelusta löytyi valitulla aikarajauksella kolme eri kehystä: 1) Uhkakehys 2) Euroopan kriisi -kehys ja 3) Pakolaisten kriisi -kehys. Kehykset rakentuivat sanavalintojen, metaforien ja vertausten kautta. Kehykset olivat olemassa samanaikaisesti ja osa niistä esiintyi jopa samojen tekstien sisällä. Uhkakehys esitti EU:n alueelle saapuvat epäsäännölliset siirtolaiset uhkana alueen vakaudelle ja turvallisuudelle. Elokuussa 2015 Uhkakehys oli hallitsevampi, kun taas maaliskuussa Euroopan kriisi kehys korostui. Euroopan kriisi -kehys esitti siirtolaistilanteen uhkana unionin yhtenäisyydelle ja yhteisille arvoille, erityisesti Schengen-alueen tulevaisuudelle. EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus oli maaliskuussa 2016 oleellinen osa Euroopan kriisi-kehystä. Pakolaisten kriisi -kehys taas asetti siirtolaiset lähtömaiden, salakuljettajien ja EU:n politiikkojen uhreiksi.
Turkin kanssa tehty sopimus esitettiin Helsingin Sanomissa Euroopan unionin keskeisiä arvoja uhkaavana, mutta toisaalta myös osana yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentumista. Turkki näyttäytyi "toisena" ja toisaalta Turkki-sopu esitettiin ensimmäisenä konkreettisena askeleena, jonka unioni teki yhdessä siirtolaistilanteen hoitamiseksi. Helsingin Sanomien kirjoittelussa mainitsematta jäävät siirtolaistilanteen mahdolliset positiiviset seuraukset, Turkki-sopimusta edeltänyt EU-tason poliittinen päätöksenteko ja siirtolaistilanteen taustojen avaaminen. Kirjoittelu uudistaa tutkielmassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen antamia ennakko-oletuksia siltä osin, että siirtolaisuus esitetään uhkana ja siirtolainen itse kutistuu passiiviseksi hallinnan objektiksi ja uhriksi tai toisaalta uhkaavaksi henkilöksi.