Ympäristövastuun jäljillä : Stora Enso ja Kemijärven sellutehtaan lieteallaskeskustelu 2008-2017
Lähteenmäki, Tuomas (2017)
2017
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705241688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705241688
Tiivistelmä
Käsillä olevan kvalitatiivisen tapaustutkimuksen kohteena on Stora Enson ympäristövastuu Kemijärven sellutehtaan lietealtaan tapauksessa. Työn keskeinen kysymys on, voidaanko Stora Enso -yhtiön toteuttamat Kemijärven sellutehtaan lietealtaan puhdistustoimenpiteet vuosina 2008-2017 luokitella ympäristövastuultaan onnistuneiksi. Ympäristövastuun onnistumista lähestytään Eskolan ja Suorannan esittämän teoriasidonnaisen analyysin kautta. Ympäristövastuun onnistumisen kriteereinä pidetään John Elkingtonin yritysvastuuta käsittelevää triple-bottom line -mallia. Stora Enson toimintaa arvioidaan ympäristövastuukirjallisuudesta esiin tulleiden neljän ympäristövastuun kriteerin näkökulmasta. Kriteereitä ovat vastuullisuuden kustannustehokkuus, vastuullisuuden strateginen merkitys, ulkoisten ja sisäisten sidosryhmien vaatimukset sekä yrityksen suhde luontoon. Tutkimuksessa hyödynnettävän sisällönanalyysin kautta on identifioitu ne lietealtaan puhdistustoimenpiteet, joilla Stora Enso on pyrkinyt osoittamaan ympäristövastuutaan.
Tutkimuksessa ei pyritä tekemään ennusteita tai testaamaan yksittäistä hypoteesia vaan tärkeimpänä päämääränä on puheena olevien tapahtumien kautta syntyvän kokonaisuuden tarkka ja olosuhteita ymmärtävä kriittinen kuvailu ja analyysi. Tutkimuksen aineistona hyödynnettyjen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten sekä Yleisradion uutisartikkeleiden kautta on saatu jäsenneltyä lietealtaan puhdistukseen liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu ja kartoitettua asiaan liittyvät ympäristövastuulliset toimenpiteet. Tutkielman lähdeaineiston koostamisessa on systemaattisesti käyty läpi eri toimijoiden tuottamaa, ilmiötä eri tulokulmista ristivalaisevaa materiaalia. Näin siksi, että saataisiin mahdollisimman seikkaperäisesti eriteltyä lietealtaan ympäristövastuuprosessiin liittyvän vuoropuhelun kulkuja niin, että siihen sisältyvät syy ja seuraus -suhteet ilmenisivät koko valitun keskipitkän aikavälin (2008-2017) kestoisesti. Keskustelu lietealtaasta aloitettiin tehtaan sulkemisen myötä 2008.
Tutkimuksen johtopäätelmät summataan yhteen seitsemän keskeisen havainnon kautta: Vaikka lietealtaan ympäristövastuuprosessi on yhä kesken, voidaan Stora Enson ympäristövastuun onnistumista kuvailla vähintäänkin ristiriitaiseksi. Vaikka yhtiö on noudattanut lainsäädäntöön perustuvaa vastuullisuutta, ovat korkean toimivallan omaavan viranomaisen jätetulkinta ja sidosryhmien saastuttamistulkinta yhtiön näkemyksistä hyvin poikkeavat. Kemijärven massaliikkeen rooli korostuu etenkin asian medianäkyvyydessä. Näkökulmaerot kulminoituvat saastuttaja maksaa -periaatteeseen, lietealtaan puhdistamisen taloudellisiin kustannuksiin sekä puhdistuksen mahdollisiin ympäristöhyötyihin. Kaikkiaan Kemijärven sellutehtaan lietealtaan tapaus näyttäytyy puheena olevalle kansainväliselle yhtiölle ilmeisen pienenä ongelmana, vaikka se on yleisen ympäristövastuun näkökulmasta hyvin relevantti puhuttaessa paikallisten ympäristöongelmien ratkaisusta.
Tutkimuksessa ei pyritä tekemään ennusteita tai testaamaan yksittäistä hypoteesia vaan tärkeimpänä päämääränä on puheena olevien tapahtumien kautta syntyvän kokonaisuuden tarkka ja olosuhteita ymmärtävä kriittinen kuvailu ja analyysi. Tutkimuksen aineistona hyödynnettyjen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten sekä Yleisradion uutisartikkeleiden kautta on saatu jäsenneltyä lietealtaan puhdistukseen liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu ja kartoitettua asiaan liittyvät ympäristövastuulliset toimenpiteet. Tutkielman lähdeaineiston koostamisessa on systemaattisesti käyty läpi eri toimijoiden tuottamaa, ilmiötä eri tulokulmista ristivalaisevaa materiaalia. Näin siksi, että saataisiin mahdollisimman seikkaperäisesti eriteltyä lietealtaan ympäristövastuuprosessiin liittyvän vuoropuhelun kulkuja niin, että siihen sisältyvät syy ja seuraus -suhteet ilmenisivät koko valitun keskipitkän aikavälin (2008-2017) kestoisesti. Keskustelu lietealtaasta aloitettiin tehtaan sulkemisen myötä 2008.
Tutkimuksen johtopäätelmät summataan yhteen seitsemän keskeisen havainnon kautta: Vaikka lietealtaan ympäristövastuuprosessi on yhä kesken, voidaan Stora Enson ympäristövastuun onnistumista kuvailla vähintäänkin ristiriitaiseksi. Vaikka yhtiö on noudattanut lainsäädäntöön perustuvaa vastuullisuutta, ovat korkean toimivallan omaavan viranomaisen jätetulkinta ja sidosryhmien saastuttamistulkinta yhtiön näkemyksistä hyvin poikkeavat. Kemijärven massaliikkeen rooli korostuu etenkin asian medianäkyvyydessä. Näkökulmaerot kulminoituvat saastuttaja maksaa -periaatteeseen, lietealtaan puhdistamisen taloudellisiin kustannuksiin sekä puhdistuksen mahdollisiin ympäristöhyötyihin. Kaikkiaan Kemijärven sellutehtaan lietealtaan tapaus näyttäytyy puheena olevalle kansainväliselle yhtiölle ilmeisen pienenä ongelmana, vaikka se on yleisen ympäristövastuun näkökulmasta hyvin relevantti puhuttaessa paikallisten ympäristöongelmien ratkaisusta.