Écriture des poilus et déchirure du pouvoir d'expression

Abstract

Pragmaattisen stilistiikan piiriin kuuluva tutkimukseni keskittyy analysoimaan kirjoitustyylin progressiivisuutta eli jatkuvuutta tarkastellen tavallisten ihmisten kirjoituksia, erityisesti I maailmansodan sotilaiden kirjeitä.

Tavallisten ihmisten kirjoitusten tyylillinen analyysi perustuu viimeaikaiseen teoreettiseen stilistiikan tutkimukseen. Aikaisemmin tyyliä tutkittiin lähinnä sen esteettisten tai yhteiskunnallisten arvojen pohjalta eli ennen kaikkea kirjallisena tyylinä tai tietyille sosiaalisille ryhmille ominaisena ilmaisutapana. Nykyisin tyyli nähdään pikemminkin estetisoivana ja subjektiivisena kehitysobjektina; se on kunkin kielenkäyttäjän omintakeisin ilmaisumuoto. Mikä tahansa kirjoitus voi siis olla tyylintutkimuksen kohteena. Ymmärtääksemme paremmin tyyliä ja sen syntyä on perusteltua tutkia tekstejä, joissa kieli ei vielä ole täysin kirjoittajan hallinnassa vaan joissa se on ikään kuin raakamuodossa. Tavallisten kirjoittajien tekstien tarkastelu kaunokirjallisten tekstien rinnalla tarjoaa stilistiikalle mahdollisuuden keskittyä keinoihin, joiden avulla kielenkäyttäjät luovat kielellisiä merkityksiä ja arvoja. Kirjeiden kieli sijoittuu puhekielimäisyyden ja kirjallisen ilmaisun välimaastoon, ja niissä tyyli voi ilmetä alkumuodossaan vielä jäsentymättömänä tai jo tyylillisesti rikkaana. Sen vuoksi ne ovat erityisen hedelmällinen tyylin tarkastelun kohde.

Tutkimuksessani tarkastelen hyvin eritaustaisten kirjoittajien käyttämää kieltä, ja keskeisenä tavoitteena on selvittää, ovatko tyylilliset keinot kätkettyinä kielen kaikkein tavanomaisimpiin ilmiöihin. Pyrin myös osoittamaan arkipäiväisten kirjoitusten tärkeyden tyylintutkimuksessa ja korostamaan tyylin ja tyylintutkimuksen merkitystä myös muuten kuin puhtaimmin kirjallisten tekstien tutkimuksessa.

This study, which is situated in the field of pragmatic stylistics, proposes to reflect on the question of the progressive emergence of style by studying the writings of ordinary people, the letters of soldiers of the First World War.

Cette étude de stylistique pragmatique se propose de réfléchir à la question de la progressivité du style en étudiant des écrits de gens ordinaires, des lettres de soldats de la Première guerre mondiale.

L’étude stylistique d’écrits de gens ordinaires se justifie par les réflexions théoriques récentes sur le style. Auparavant réduit à sa valeur esthétique (le style d’auteur) ou à sa valeur sociale (la marque de singularisation de certains groupes sociaux), le style est vu désormais comme un objet évolutif (plus ou moins subjectif et plus ou moins esthétisé) : il est l’inscription particulière de chaque sujet parlant dans la langue. Tout écrit serait ainsi susceptible de faire l’objet d’une étude stylistique. Pour mieux comprendre le style et sa genèse, il est ainsi fondé de l’étudier dans des textes où il n'est pas en pleine maîtrise, mais où l’on peut en deviner les germes. La prise en compte de tels types de textes aux côtés d’écrits littéraires permet de recentrer l’objet de la stylistique sur les modalités de production de sens et de valeur. Le genre épistolaire, à la bascule entre ordinarité et littérarité, se prête particulièrement bien à l’observation du style, de ses prémices à son épanouissement.

Dans ce travail, il s’agit d’étudier comment des scripteurs plus ou moins habiles s’inscrivent singulièrement dans la langue, l’objectif étant de vérifier que les ressorts qui actionnent le style se trouvent cachés dans les formes les plus banales de la langue (Bally, 2014 [1913] : 61). L’idée est de montrer l’intérêt de l’étude d’écritures ordinaires en stylistique et de défendre le droit à l’existence du style et de la stylistique au-delà du langage poétique.