Väestönsuojien poikkeusolojen käyttöön varautuminen

Abstract

Aseellisella konfliktilla on vakavia vaikutuksia väestön terveyteen. Yksi primaariprevention keino aseellisen konfliktin haitallisten terveysvaikutusten rajoittamisessa on siviiliväestön suojaaminen väestönsuojien avulla suorilta asevaikutuksilta. Suomessa on rakennettu väestönsuojia toisesta maailmansodasta lähtien ja tällä hetkellä väestönsuojapaikkoja on noin 80 %:lle väestöstä. Väestönsuojien käytön vaikuttavuus riippuu suojan teknisten ominaisuuksien lisäksi myös mm. väestön suojautumisen onnistuneesta johtamisesta ja väestön saamasta tuesta, väestönsuojien toimintaorganisaation ja suojautuvan väestön osaamisesta, sekä näihin liittyvästä varautumisesta ja valmiussuunnittelusta. Suomen lainsäädäntö antaa vastuuta väestönsuojien käytössä ja siihen varautumisessa erityisesti pelastusviranomaisille, kunnille ja omatoimisen varautumisen toimijoille.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla väestönsuojajärjestelmää on varauduttu käyttämään valmiuslain (1552/2011) 3 §:n 1 ja 2 kohtien poikkeusoloissa ja millaisia puutteita ja valtakunnallisia kehitystarpeita voidaan väestönsuojien käyttöä koskevassa varautumisessa havaita suhteessa lainsäädäntöön ja valtion viranomaisten suosituksiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella pelastuslaitoksille ja kunnille. Pelastuslaitosten kyselyyn saatiin kokonaisotanta kaikista 22 pelastuslaitoksesta, ja kunnista vastasi 33, eli 83 % 40 kunnan otannasta. Lisäksi aineistoa täydennettiin havainnoimalla pelastustoimen väestönsuojelua koskevia tilaisuuksia sekä haastattelemalla asiantuntijoita ja omatoimisen varautumisen toimijoita. Aineiston analyysiin käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen käyttöteoriana toimivat voimassa oleva väestönsuojia ja niiden käyttöä koskeva lainsäädäntö ja erityisesti ministeriötason ohjeistus. Aineiston analyysin suhde käyttöteoriaan oli teoriaohjautuvaa ja abduktiiviseen päättelyyn perustuvaa.

Tutkimuksen yleinen johtopäätös oli, että väestönsuojien käyttöön varautuminen vaihtelee alueittain pelastuslaitosten, kuntien ja omatoimisen varautumisen toimijoiden oman aktiivisuuden mukaan. Vaikka lainsäädäntö velvoittaa eri toimijoita varautumaan, ei kansallisella tasolla ole 2000-luvulla ohjattu tai valvottu tehokkaasti väestönsuojien käyttöä koskevan varautumisen toteutumista. Lisäksi ymmärrys aseellisen konfliktin toimintaympäristöstä ja sen erityispiirteistä vaihtelee, mikä tulee esiin erityisesti väestönsuojelun johtamisjärjestelyjen suunnittelussa. Tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa tulisi panostaa väestönsuojien käytön suunnitteluun ja yhtenäisiin kansallisiin käytäntöihin, jotta väestönsuojien suojaava vaikutus olisi mahdollisimman suuri poikkeusoloissa. Väestönsuojien käyttöön varautumisesta ei ole tehty vastaavaa tutkimusta aiemmin ja siksi tutkimus toi merkittävää uutta tietoa väestönsuojien käyttöön varautumisen nykytilasta ja kehitystarpeista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lainsäädännön ja ohjeiden päivittämisessä, väestönsuojiin ja varautumiseen liittyvässä strategisessa suunnittelutyössä ja viestinnässä sekä lisätutkimustarpeiden kartoittamisessa.

ABSTRACT Preparedness for Civil Defence Sheltering in Emergency Conditions

Armed conflict causes serious adverse health effects on the civilian population. The important primary prevention method against direct health impacts caused by military activities is to protect civilians with civil defence shelters. Civil defence shelters have been built in Finland since the Second World War and currently there are shelter places for approximately 80% of the population. In addition to technical features, prevention effectiveness of shelters depends on other things, such as civil defence management system, support that population receives in sheltering, expertise of the shelter staff and sheltered population as well as preparedness planning related to sheltering. Finnish legislation particularly obliges rescue service officials, municipalities and self-preparedness actors to prepare for sheltering.

The aim of this research was to study the preparedness level of the sheltering system for the emergency conditions 1 and 2 in the section 3 of the Emergency Powers Act (1552/2011), and to identify weaknesses and national development demands regarding preparedness in terms of national legislation and official guidelines. The data for the research was collected from rescue departments and municipalities with questionnaires. The answers of all the 22 rescue departments were included in the study and the response rate for municipalities was 83% of a sample of 40 municipalities. Moreover, the data was supplemented by observing civil defence related events in rescue services and by interviewing professionals and self-preparedness actors. The data was used for qualitative content analysis which followed an abductive approach. The theory of the study consisted of legislation and official guidelines related to shelters and civil defence.

The overall conclusion of the research was that preparedness for sheltering varies in different areas based on activity of the rescue departments, municipalities and self-preparedness actors. Even though the current legislation obliges actors to prepare, there has not been effective guidance and enforcement in the past two decades. In addition, understanding of the operational environment and requirements of an armed conflict varies among actors which can be seen as a wide set of different civil defence management systems. According to this research Finland should invest in updating preparedness planning for sheltering system and create national guidelines to increase consistency in preparedness levels in order to ensure the maximum protective impact of the shelter system in emergency conditions. This research resulted in new significant information regarding the Finnish civil defence shelter system and its contemporary challenges as there have not been similar studies before. The results of the study can be used to update national legislation and guidelines, to facilitate strategic preparedness planning and communication related to civil defence shelter system as well as to recognize needs for further research.