Suomalaisten kansainvälinen kielellinen pääoma : Kuka puhuu ja kuinka montaa kieltä?
Wainikainen, Jaakko (2017)
Wainikainen, Jaakko
2017
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705191663
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705191663
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, mitä ja kuinka montaa kieltä suomalaiset osaavat. Yleisen kielitaitovarannon kartoituksen ohella analysoidaan, mitkä taustatekijät vaikuttavat kielitaidon sosiaaliseen eriytymiseen. Taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että vieraiden kielten osaamisen merkitys on korostunut globalisoituneessa maailmassa. Aiemmissa tutkimuksissa vieraiden kielten monipuolinen osaaminen on ymmärretty tärkeänä kansallisena ja yksilöllisenä resurssina, jonka merkitys korostuu, kun omaa äidinkieltä puhutaan vain vähän. Kielitaito on myös julkisessa keskustelussa jo pitkään nähty tärkeänä asiana Suomelle ja suomalaisille. Tässä tutkimuksessa kielitaitoa lähestytään Pierre Bourdieun ajatuksia seuraten erityisenä ruumiillistuneena kulttuurisen pääoman muotona, joka muiden pääomien ohella ilmentää ja tuottaa yhteiskunnallista kerrostuneisuutta erilaisilla sosiaalisen toiminnan kentillä. Kielitaito tulkitaan Jürgen Gerhardsia seuraten kansainväliseksi kielelliseksi pääomaksi, jolla tarkoitetaan kykyä kommunikoida vieraskielisten ihmisten kanssa heidän omalla äidinkielellään.
Kielitaidon jakautumista analysoidaan sosiodemografisten muuttujien ohella myös huomioimalla vastaajan lomanviettotavat sekä vieraskielisen median seuraaminen. Näin pyritään tarkentamaan aiemmassa tutkimuksessa havaittua kuvaa kielitaitoon vaikuttavista tekijöistä. Tutkielmassa tarkastellaan erikseen myös globaalin valtakielen, englannin, eriytymistä. Aineistona toimii Tilastokeskuksen vuonna 2007 keräämä kyselyaineisto, jota on aiemmin hyödynnetty "Kulttuurinen pääoma ja sosiaalinen differentiaatio 2000-luvun Suomessa" -tutkimushankkeessa. Selitettävä muuttuja (kansainvälinen kielellinen pääoma) määritellään sekä vastaajan keskustelu- että lukutaidon kautta. Selitettävän muuttujan yhteyksiä taustamuuttujiin analysoidaan ristiintaulukointien sekä regressioanalyysien avulla.
Tuloksista havaitaan kielitaidon eriytyvän voimakkaasti yli 40 % vastaajista ollessa kielitaidottomia. Edelleen myös kielitaitoisten osuudet poikkeavat selvästi toisistaan osattujen kielten määrän perusteella. Englanti on yleisin hallittu kieli, joka täydentyy pääasiallisesti ruotsilla (kaksi osattua kieltä) ja saksalla (kolme tai useampi). Tärkeimmät itsenäiset kielitaidon kumuloitumiseen vaikuttavat tekijät ovat vastaajan nuori ikä (alle 35 vuotta), korkea koulutusaste (ylempi korkeakoulutus) sekä muu kuin suomi äidinkielenä. Vieraskielisten sanomalehtien lukeminen sekä kaupunkilomakohteissa vieraileminen toimivat tärkeinä itsenäisinä sekä väliin tulevina muuttujina, jotka heikentävät varsinkin koulutuksen, asuinalueen sekä ammattiaseman vaikutusta. Nuoren iän merkitys korostuu entisestään englannin kohdalla. Tulosten perusteella kansainvälinen kielellinen pääoma on sosiaalisesti voimakkaasti eriytynyttä. Kielitaidon kasaantumiseen vaikuttavat perinteisten sosiodemografisten tekijöiden ohella myös elämäntyyliin kytkeytyvät seikat. Tulosten valossa on syytä tarkastella lähemmin kansainvälisen kielellisen pääoman sekä yksittäisten kielten merkitystä ja funktiota erottautumisen välineinä, joiden arvo realisoituu tilanteellisesti erilaisilla yhteiskunnallisilla kentillä myös elämäntyyliin liittyvien valintojen kautta.
Kielitaidon jakautumista analysoidaan sosiodemografisten muuttujien ohella myös huomioimalla vastaajan lomanviettotavat sekä vieraskielisen median seuraaminen. Näin pyritään tarkentamaan aiemmassa tutkimuksessa havaittua kuvaa kielitaitoon vaikuttavista tekijöistä. Tutkielmassa tarkastellaan erikseen myös globaalin valtakielen, englannin, eriytymistä. Aineistona toimii Tilastokeskuksen vuonna 2007 keräämä kyselyaineisto, jota on aiemmin hyödynnetty "Kulttuurinen pääoma ja sosiaalinen differentiaatio 2000-luvun Suomessa" -tutkimushankkeessa. Selitettävä muuttuja (kansainvälinen kielellinen pääoma) määritellään sekä vastaajan keskustelu- että lukutaidon kautta. Selitettävän muuttujan yhteyksiä taustamuuttujiin analysoidaan ristiintaulukointien sekä regressioanalyysien avulla.
Tuloksista havaitaan kielitaidon eriytyvän voimakkaasti yli 40 % vastaajista ollessa kielitaidottomia. Edelleen myös kielitaitoisten osuudet poikkeavat selvästi toisistaan osattujen kielten määrän perusteella. Englanti on yleisin hallittu kieli, joka täydentyy pääasiallisesti ruotsilla (kaksi osattua kieltä) ja saksalla (kolme tai useampi). Tärkeimmät itsenäiset kielitaidon kumuloitumiseen vaikuttavat tekijät ovat vastaajan nuori ikä (alle 35 vuotta), korkea koulutusaste (ylempi korkeakoulutus) sekä muu kuin suomi äidinkielenä. Vieraskielisten sanomalehtien lukeminen sekä kaupunkilomakohteissa vieraileminen toimivat tärkeinä itsenäisinä sekä väliin tulevina muuttujina, jotka heikentävät varsinkin koulutuksen, asuinalueen sekä ammattiaseman vaikutusta. Nuoren iän merkitys korostuu entisestään englannin kohdalla. Tulosten perusteella kansainvälinen kielellinen pääoma on sosiaalisesti voimakkaasti eriytynyttä. Kielitaidon kasaantumiseen vaikuttavat perinteisten sosiodemografisten tekijöiden ohella myös elämäntyyliin kytkeytyvät seikat. Tulosten valossa on syytä tarkastella lähemmin kansainvälisen kielellisen pääoman sekä yksittäisten kielten merkitystä ja funktiota erottautumisen välineinä, joiden arvo realisoituu tilanteellisesti erilaisilla yhteiskunnallisilla kentillä myös elämäntyyliin liittyvien valintojen kautta.