"Great writer is always telling us many things, some of them contradictory" : Queer, polyfonia ja tekijyys Michael Cunninghamin romaanituotannossa
Kannas, Reetta (2017)
2017
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705191659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705191659
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee yhdysvaltalaisen Michael Cunninghamin romaanituotantoa queer-narratologisesta näkökulmasta. Tavoitteeni on erottautua aiemmasta queer-teoreettisesta kirjallisuudentutkimuksesta, jossa keskitytään enimmäkseen kaunokirjallisuuden sisällön, kuten henkilöhahmojen ja juonen, analyysiin. Tuon queer-teemaisen kirjallisuuden tutkimiseen kerronnan keinojen analyysin. Voidaanko ajatella, että romaanien rakenteet tuottavat queer-teemoja? Tutkielmallani on myös rinnakkainen tavoite: samalla kun luon uudenlaista queer-narratologiaa, pyrin myös hahmottelemaan cunninghamilaista poetiikkaa.
Cunninghamin romaanien kerronnassa tekijä nousee voimakkaasti esiin. Sovellan työssäni monia tekijän tutkimisen teorioita, kuten Liesbeth Korthals Altesin (2014) eetoksen käsitettä, Mihail Bahtinin (1991) polyfonisen romaanin tekijäkäsitystä sekä Susan S. Lanserin (2005) tekijän ja tekstin "minän" yhdistämisen teoriaa. Tutkielman kulussa osoitan, miksi en pidä retorisen kertomusteorian alaan kuuluvaa implisiittisen tekijän käsitettä relevanttina Cunninghamin romaanien kannalta. Tekijän lisäksi toinen keskeinen käsite on ääni, joka tutkielmassani liittyy tekijään. Tässä varsinkin Richard Aczelin (1998) äänen teoria sekä vapaan epäsuoran esityksen teoria ovat olennaisia.
Aloitan tutkielmani muotoilemalla Cunninghamin yleistä poetiikkaa. Keskityn aluksi niihin Cunninghamille tyypillisiin piirteisiin, jotka toistuvat useissa romaaneissa. Tässä yhteydessä muotoilen Cunninghamista hypoteettisen eetoksen. Tutkin myös sitä, voidaanko Cunninghamin viidessä romaanissa esiintyvää moniäänisyyttä ymmärtää bahtinilaisen polyfonian tai woolfilaisen modernismin kautta. Lisäksi paneudun romaanien homohahmoihin ja Cunninghamin tyyliin.
Käsiteltyäni ensin sitä, mikä on tyypillistä Cunninghamin romaaneille, syvennyn niihin piirteisiin, jotka tuntuvat poikkeavan Cunninghamin yleisestä poetiikasta. Ensin tutkin romaania By Nightfall, joka eroaa muusta Cunninghamin tuotannosta monella tavalla, kuten polyfonian suhteen. Tässä romaanissa myös tekijän auktoriteetti ja henkilöhahmon vapaus tematisoituvat kiinnostavalla tavalla, joten paneudun myös niihin.
Tämän jälkeen analysoin niitä Cunninghamin romaanien henkilöhahmoja, jotka syystä tai toisesta kiinnittävät lukijan huomion eri tavalla kuin muut Cunninghamin henkilöhahmot. Pohdin, voidaanko näitä henkilöhahmoja pitää Cunninghamin edustajina, ja jos voidaan, mitä se kertoo Cunninghamista ja miten tämä tulkinta eroaa Cunninghamin yleisestä poetiikasta. Tässä yhteydessä taiteilijuus nousee keskeiseksi teemaksi queerin rinnalle.
Cunninghamin romaanien kerronnassa tekijä nousee voimakkaasti esiin. Sovellan työssäni monia tekijän tutkimisen teorioita, kuten Liesbeth Korthals Altesin (2014) eetoksen käsitettä, Mihail Bahtinin (1991) polyfonisen romaanin tekijäkäsitystä sekä Susan S. Lanserin (2005) tekijän ja tekstin "minän" yhdistämisen teoriaa. Tutkielman kulussa osoitan, miksi en pidä retorisen kertomusteorian alaan kuuluvaa implisiittisen tekijän käsitettä relevanttina Cunninghamin romaanien kannalta. Tekijän lisäksi toinen keskeinen käsite on ääni, joka tutkielmassani liittyy tekijään. Tässä varsinkin Richard Aczelin (1998) äänen teoria sekä vapaan epäsuoran esityksen teoria ovat olennaisia.
Aloitan tutkielmani muotoilemalla Cunninghamin yleistä poetiikkaa. Keskityn aluksi niihin Cunninghamille tyypillisiin piirteisiin, jotka toistuvat useissa romaaneissa. Tässä yhteydessä muotoilen Cunninghamista hypoteettisen eetoksen. Tutkin myös sitä, voidaanko Cunninghamin viidessä romaanissa esiintyvää moniäänisyyttä ymmärtää bahtinilaisen polyfonian tai woolfilaisen modernismin kautta. Lisäksi paneudun romaanien homohahmoihin ja Cunninghamin tyyliin.
Käsiteltyäni ensin sitä, mikä on tyypillistä Cunninghamin romaaneille, syvennyn niihin piirteisiin, jotka tuntuvat poikkeavan Cunninghamin yleisestä poetiikasta. Ensin tutkin romaania By Nightfall, joka eroaa muusta Cunninghamin tuotannosta monella tavalla, kuten polyfonian suhteen. Tässä romaanissa myös tekijän auktoriteetti ja henkilöhahmon vapaus tematisoituvat kiinnostavalla tavalla, joten paneudun myös niihin.
Tämän jälkeen analysoin niitä Cunninghamin romaanien henkilöhahmoja, jotka syystä tai toisesta kiinnittävät lukijan huomion eri tavalla kuin muut Cunninghamin henkilöhahmot. Pohdin, voidaanko näitä henkilöhahmoja pitää Cunninghamin edustajina, ja jos voidaan, mitä se kertoo Cunninghamista ja miten tämä tulkinta eroaa Cunninghamin yleisestä poetiikasta. Tässä yhteydessä taiteilijuus nousee keskeiseksi teemaksi queerin rinnalle.