Osaamisperustaisen opetussuunnitelman tulkintoja Tampere3-hankkeessa

Abstract

Osaamisperustaista opetussuunnitelmaa korkeakouluissa on toistaiseksi tutkittu melko vähän. Osaamisperustaisuudesta on puhuttu korkeakoulutuksessa vasta 2000-luvulta lähtien Bolognan prosessin ja sen kautta Euroopan unionin koulutuspoliittisen ohjauksen myötä. Suomalaisessa korkeakoulutuksessa käsite on varsin uusi ja sen määrittely vielä rajautumatonta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä osaamisperustainen opetussuunnitelma saa korkeakoulukontekstissa ja miten osaaminen siinä määritellään. Tutkimus on jaettu kolmeen teoreettiseen näkökulmaan. Nämä ovat kriittinen näkemys osaamisperustaisuudesta, osaamisen monitulkintaisuus opetussuunnitelmassa sekä identiteettiä tukeva opetussuunnitelma. Tutkimuskysymyksiä muodostui teorian pohjalta kolme: 1. Millaisia tietokäsityksiä puheesta välittyy?, 2. Miten osaamisen paradigmat näkyvät puheessa? ja 3. Millainen suhde opiskelijan identiteetin kehittymiseen puheesta välittyy?

Tutkimuksen kohteeksi valikoitui eräs Tampere3-hankkeen opetussuunnitelmapiloteista, jossa yhteisiä opintoja suunnitellaan yliopiston, teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken. Tarkemmin kuvattuna mukana on pilottialan henkilökuntaa ja joitakin opiskelijaedustajia. Tutkimusaineistona on käytetty sekä ryhmäkeskusteluja että yksilöhaastatteluja. Keskusteluaineisto kerättiin henkilökunnalle ja opiskelijoille kohdistetusta suunnittelutilaisuudesta. Haastattelut toteutettiin pilottialan ohjausryhmän jäsenille. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin ja fenomenologis-hermeneuttista orientaatiota hyödyntäen. Analyysitapana on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Havainnot on esitetty ensin aineistolähtöisesti ja sen jälkeen tulkintaosuudessa teoriasidonnaisesti.

Keskeisimpinä tutkimustuloksina nousivat esiin problematiikka opetussuunnitelman osaamistavoitteiden muotoilemisen ja laaja-alaisen oppimisen välillä, problematiikka opiskelijan tiedollisten prosessien ja taitojen oppimisen välillä sekä opiskelijoiden osallistamiseen liittyvät seikat. Kaiken kaikkiaan opiskelijoiden (ammatillisen) identiteetin kehittymistä opintojen aikana pidettiin korkeakoulutuksen tärkeänä tehtävänä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että osaaminen ja osaamisperustainen opetussuunnitelma ovat moniselitteisiä ja jopa paradoksaalisia käsitteitä korkeakoulutuksen kontekstissa. Esimerkiksi yhtäältä puhuttiin oppimispoluista ja monitieteisistä opinnoista, mutta toisaalta tavoiteltiin pedagogiikkaa, jossa osaamisen voisi todentaa näyttökokeen tapaan jossakin tietyssä kontekstissa (esimerkiksi työpaikka, projekti). Nämä kaksi eivät toki ole toisensa poissulkevia käytäntöjä, mutta riskinä saattaa olla se, että oppimisen prosessiluonteisuus jää näkymättömiin ja opiskelijan oman osaamisen tunnistamisen taidot heikoiksi. Nimenomaan oppimisen prosessin aikana on mahdollista vaikuttaa opiskelijan (ammatillisen) identiteetin kehittymiseen tai sen löytämiseen. Lisäksi uuden tiedon luominen on vaikeaa, jos oppimisesta tulee liian kontekstisidonnaista.

Tämän tutkimuksen kautta päästään käsiksi teemoihin, jotka liittyvät laajemmin siihen, mitä korkeakoulutukselta odotetaan. Mitä tarkoitetaan työelämäyhteyksillä korkeakoulutuksessa? Millainen on ihanneopiskelija tai -opettaja ja miksi? Mitä riskejä on siinä, että kaadetaan raja-aitoja tieteenalojen väliltä? Näitä kysymyksiä on syytä pohtia lisää jatkotutkimuksissa.