Eksplikointi kääntämisen universaalina läsnäolo-­ ja puhelintulkkauksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan eksplikointia läsnäolo-­ ja puhelintulkkauksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, toteutuuko eksplikointi kääntämisen universaalina tulkkauksessa ja jos toteutuu niin miten. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on tulkkauksessa tapahtuvat eksplikaatiot, jotka on jaoteltu viiteen eri kategoriaan. Tutkielman hypoteesi on, että tulkit eksplikoivat enemmän puhelintulkatessaan koska he yrittävät korvata sillä nonverbaalisen viestinnän puutetta. Lisäksi lähtöolettamuksena on, että keskustelijoiden ja tulkkien yhteinen taustatieto vaikuttaa tulkkaukseen siten ettei tulkin ole tarvinnut eksplikoida usein.

Tutkimusongelman ratkaisussa käytetään kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusaineistona on Movikon litteroitu tulkkausaineisto, joka koostuu viidestä läsnäolo-­ ja viidestä puhelintulkkaustilaisuuden videoiden litteroinnista. Osa aineistossa esiintyvistä tulkeista on käännöstieteen opiskelijoita ja osa ammattitulkkeja.

Analyysin perusteella voidaan todeta, että tulkit eksplikoivat sekä läsnäolo-­ että puhelintulkkauksessa ylivoimaisesti eniten täsmentämällä ja tarkentamalla. Puolestaan vähiten käytetty eksplikointistrategia on ylä-­ ja alakäsitteillä korvaaminen. Aineisto osoittaa, että määrällisesti tehdyt eksplikaatiot läsnäolo-­ ja puhelintulkkauksessa eivät poikkea toisistaan mutta tulkkikohtaiset erot ovat huomattavia. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että eksplikointi toteutuu kääntämisen universaalina ainakin tässä tutkimuksessa.