Maalaispitäjän lukuhalun kipinä - Kannuksen kirjaston kehitys ja lukuhalun edistyminen vuosina 1864-1928

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä kuinka Kannuksen kirjastotoiminta järjestettiin sen perustamisen jälkeisinä vuosikymmeninä ja miten kirjaston toiminnan avulla tuettiin alueen lukuhalun kehitystä. Ajallisesti tutkielmani alkaa kirjaston perustamisvuodesta 1864 ja jatkuu ensimmäisen kirjastolain perustamisen paikkeille vuoteen 1928. Ajanjakson aikana kirjasto ehdittiin perustaa kahdesti, ensin yksityiseksi ja vuonna 1893 kunnan alaisuuteen. Vaihtelevasti toiminnassa olleeseen kirjastoon puhallettiin uutta elämää vuonna 1901 ja jälleen ajalle ammattimaisin elkein vuonna 1913. Toiminta hiipui itsenäistymisen aikoihin, jonka jälkeen kokeiltiin sivukyläystävällisempää kiertävää piirikirjasto-järjestelmää 1920-luvulla ennen kirjastolain tuomaa toiminnan uudelleenjärjestämistä.

Pääasialliset tutkimuskysymykseni ovat: Miten Kannuksen kirjastotoiminta järjestettiin sen varhaisina vuosina ja miten kirjaston eri ilmenemismuodot tukivat lukuhalun toteuttamista ja leviämistä? Ketkä tätä toimintaa organisoivat ja miten siihen suhtauduttiin? Tarkastelen työssäni siis kirjaston toimintaa, toimijoita sekä yhteyksiä muuhun kirjastokenttään, kirjaston käytössä olleita resursseja sekä toiminnan volyymia. Näitä asioita tarkastelemalla pyrin selvittämään oliko kunnassa lukuhalua ja miten mahdolliseen lukuhaluun eri tahoilta suhtauduttiin. Ilkka Mäkinen käsittelee lukuhalua kansallisella tasolla väitöskirjassaan "Nödvändighet af LainaKirjasto" - modernin lukuhalun tulo Suomeen ja lukemisen instituutiot. Tarkastelen tutkielmassani lukuhalun kehitystä paikallisella tasolla. Kirjastoja ja lukuhalun kehitystä tarkastelemalla on mahdollista nähdä miten paikallistasolla luotiin lukemisen kulttuuria eli miten lukemaan oppiva kansa otti uuden taidon käyttöönsä. Lukutaidon yleistyminen ja kirjastojen tuoma vapaa ja etenkin ilmainen pääsy tietoon on muuttanut yhteiskuntaa, joten on oleellista tarkastella miten se tapahtui.

Tutkimusmateriaalini koostuu pääasiassa Kannuksen kaupunginarkiston ja Kannuksen kaupunginkirjaston varaston arkistolähteistä. Vaasan, Jyväskylän ja Oulun maakunta-arkistoista olen käynyt läpi Pohjois-Suomen kirjastoneuvojan sekä Vaasan läänin kirjastotarkastajan arkiston ja kerännyt niistä löytyneet Kannukseen ja tutkimusaikaani liittyvät lähteet. Näitä aineistoja olen käyttänyt antamaan ulkopuolisen kuvan Kannuksen kirjaston tilanteesta. Aikalaisjulkaisuista olen tutustunut sanomalehtiin, Kansanvalistus ja Kirjastolehteen, ajan kirjastonhoidon oppaisiin sekä kirjastoista tehtyihin tilastoihin. 1910-luvulta alkaen olen tarkastellut tilikirjan tietoja, kirjahankintoja ja poistoja sekä lainaaja- ja lainaustilastoja taulukoiden ja yksinkertaisten tilastointien avulla. Lähteiden kriittisen tarkastelun lisäksi olen pyrkinyt vertailemaan Kannuksen kirjaston tapahtumia yleiseen kehitykseen. Keskittymällä yhden kunnan paikallisen kirjastolaitoksen muodostumiseen on mahdollista tarkastella kirjaston kehitystä kokonaisuutena. Etenkin varhaisimpia vaiheita tarkastellessani olen pyrkinyt avaamaan toimintaa ja sen motiiveja muiden lähteiden puuttuessa tutustumalla perustajiin ja kirjastonhoitajiin paikallisina vaikuttajina.

Vuodesta 1864 vuoteen 1917 tultaessa Kannuksessa oli siirrytty löydetystä lukuhalusta tilastoituun lukuhaluun. Tarkemmin määrittelen vuoden 1864 kirjastokokeilun liittyneen säätyläisten omaksutun lukuhalun jälkeisen problemaattisen lukuhalun läpäisseiden ja rahvaasta lukuhalua löytäneiden säätyläisten yritykseksi edistää paikkakunnan sivistysoloja. Kirjaston kohtalo kuitenkin kertoo siitä, ettei rahvas ainakaan suurissa määrin ollut vielä löytänyt omaa lukuhaluaan. Rahvaankin lukuhalu kasvoi ja alkoi ilmetä voimallisesti 1890-luvulta alkaen todennäköisesti koulujen yleistymisen vanavedessä. Lainaajaluvut kasvoivat suhteellisen suuriksi ja myös johtokunnassa ja kirjastonhoitajissa oli paljon talollisia. Myös ideologisoitua lukuhalua oli havaittavissa Kannuksessa, etenkin 1910-luvun toiminta viittaa sen kaltaisiin aatteellisiin yhteyksiin. Kasvavat lainaus- ja lainaajaluvut kertovat lukuhalun kasvusta sekä lukuharrastuksesta. Aiempi kirjasto oli tässä vaiheessa jo painunut unholaan mikä viittaa siihen, että kunnassa käsitys siitä, mikä kirjasto on, oli muuttunut.

Itsenäistyvän Suomen levottomat vuodet 1917-1919 vaikuttivat myös Kannuksen kirjastoon, jonka toiminta hiipui hoitajan vaihdoksen yhteydessä. Kunnanvaltuuston tuella uudet kirjaston asialla olleet miehet kaappasivat vallan kirjaston johtokunnalta. Perustettiin kiertävä piirikirjastojärjestelmä, jonka kirjastot sijoitettiin koulupiirijaon mukaisesti. Hyvin hoidettu kantakirjasto tuki pieniä kyläkirjastoja. Lukuhalu ja sen kannatus oli läpäissyt aiemmin vihamielisestikin siihen suhtautuneen kansan. Kannuksesta oltiin tarpeen vaatiessa yhteydessä kirjastoneuvojaan, jonka ohjeita myös noudatettiin. Kutsun 1920-luvun aikaa vakiintuneen lukuhalun ajaksi, koska läpi kunnan päättäjien, kirjaston johtokunnan ja sen hoitajien sekä kirjaston käyttäjien taholta, on selkeästi näkyvissä tasainen kiistämätön lukuhalun olemassaolo ja sen edistämisen tarve ja pyrkimys. Vuoden 1928 kirjastolain tullessa voimaan oli kirjaston tärkeys kunnassa hyväksytty.

Kannuksen kirjaston historiaa tarkastelemalla voi todeta, että Ilkka Mäkisen väitöskirjassaan määrittelemät lukuhalun eri tasot ovat löydettävissä myös ruohonjuuritasoa tarkastelemalla, tosin huomattavasti laajaa mittakaavaa lyhemmällä aikavälilläkin. Muutos on siis ollut pitäjän tasolla nopeampaa kuin valtion tasolla ja tapahtunut ajallisesti myöhemmin kuin mäkisen mukaan kansallisella tasolla. Mikrotasolla on myös selkeästi havaittavissa Mäkisen teoksessa esiin tullut säätyjen välinen eteneminen lukuhalun omaksumisessa. Kun säätyläiset elivät jo löydetyn ja ideologisoidun lukuhalun aikaa pyrkien levittämään sitä kansanvalistuksen nimissä myös rahvaalle, elivät alemmat yhteiskuntaluokat vielä tiiviisti olemattoman lukuhalun aikaa. Kuten etenkin suhtautuminen koululaitokseen sen varhaisina aikoina opettaa, tarrautui rahvas joskus jopa vihamielisesti lukemattomuuteensa. Yhden innovaation eli koulujen saapuminen pitäjään teki kuitenkin tietä myös kirjastoille auttaen rahvastakin löytämään oman lukuhalunsa.

Tutkielmassani olen luodannut yhden pitäjän kirjaston kehitystä aikana, jolloin voimakasta ylhäältä määriteltyä suuntaa kirjastoille ei vielä ollut. Tuolloin kirjastot syntyivät ja kuolivat asiasta kiinnostuneiden ja innostuneiden kansalaisten toimesta. Vasta 1920-luvun puolella alkoi valtionapujärjestelmä ohjata kirjastojen toimintaa ja kehitystä. Pienelläkin paikkakunnalla oli oltu tietoisia alan uusista virtauksista, joskin tuntemattomasta syystä kaksikymmentäluvulla päädyttiin kiertävään järjestelmään, joka muutoin Suomessa sai varsin rajallisesti kannatusta. Vaikka järjestelmä Kannuksen tapauksessa toimi useita vuosia varsin onnistuneesti, oli se silti selkeä askel taaksepäin kirjastoteknisessä ja -ammatillisessa mielessä.

Lukemista on käsitelty tutkimuksissa paljon koulutuksen ja lukemaan oppimisen kannalta. Kirjastojen ja lukuhalun tutkimuksen avulla on mahdollista päästä näkemään milloin, miten, missä määrin ja mihin lukemaan oppinut kansa uutta taitoaan käytti. Omalta osaltani olen tarkastellut näitä kysymyksiä tutustumalla yhden paikkakunnan kirjaston historiaan ja kehitykseen. Lisätutkimuksen avulla olisi mahdollista perehtyä tarkemmin etenkin kysymyksiin siitä mihin kirjallisuuteen lukutaitoiset kansalaiset kirjaston käytön yhteydessä tutustuivat eli tarkentaa kuvaa siitä millaista kirjallista kulttuuria maalaispitäjässä luotiin ja ylläpidettiin.