Hyvä kasvatus — kasvatus hyvään : Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta

Abstract

Viimeistellessäni kolmisen vuotta sitten käsillä olevaa kirjaani tähtäsin sillä ensisijaisesti tohtorin tutkintoon. En tuolloin arvannut, että tekstilläni saattaisi olla kysyntää — jopa kolmanteen painokseen asti — akateemisten seremonioiden ulkopuolellakin. Jos olisin kirjoittanut teostani väitöskirjan normeista vapaana, sen muoto ja osin sisältökin olisi tullut hieman toisennäköiseksi: olisin keventänyt esimerkiksi I osan akateemista raskautta. Ehkäpä sitä olisi kannattanut keventää väitöskirjassanikin. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tekemääni ja kiitollinen kirjani saamasta vastaanotosta.

Kirjassani on viisaan kasvattajan näkökulma eli olen puhunut paljon siitä, miten kasvatuksessa tulisi parhaimmillaan olla. Uskon, että auttamisvastuun ja sen ulottuvuuksien fenomenologinen kuvaus on sekä filosofisessa että empiirisessä mielessä kirjani pysyvintä antia. Kasvatuksen peruskysymysten ja ideaalien filosofinen pohdinta on tärkeä, vaikkakin ratkeamaton tehtävä. Olen vuosien kuluessa tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että kasvatuksen perusteita on pohdittava siinä yhteydessä, missä kasvatuksen edellytyksiä ja lähtökohtia luodaan. Suomessakin tapahtuva jakautuminen ja eriarvoistuminen suorastaan vaativat kriittisyyttä sekä kasvatusfilosofialta että kaikelta muultakin kasvatustutkimukselta. Kun seuraavaksi kirjoitan kasvatuksen maailmasta, katson ideaalisen tason tarkastelun jo käsitellyksi ja suuntaudun suoraan yhteiskunnalliseen todellisuuteemme, jossa ristiriitaiset pyrkimykset ja poliittis-taloudelliset valtasuhteet jo ennakolta luovat hyvän elämän ehtoja asettaen ihmiset jo lähtökohtaisesti eriarvoisiin asemiin niin kasvattajina kuin kasvatettavinakin.