Muotihulluutta ja terveyden teesejä : pukeutuminen naisten terveyden ja toimintamahdollisuuksien määrittäjänä suomalaisissa aikakauslehdissä vuosina 1889-1914.

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomalaisessa aikakauslehdistössä käytyä keskustelua naisten pukeutumisen suhteesta terveyteen ja toimintamahdollisuuksiin vuosien 1889-1914 välillä. Keskeisenä kysymyksenä kysyn millaisia keskusteluja naisten pukeutumisen ja terveyden sekä toimintamahdollisuuksien suhteesta käytiin. Selvitän, millaisia terveysvaikutuksia pukeutumisen katsottiin aiheuttaneen ja miten terveyteen vaikuttava pukeutuminen kosketti naisten toimintamahdollisuuksia esimerkiksi äiteinä ja virkanaisina.

Aikakauslehtiaineistoni koostuu 212 artikkelista, jotka julkaistiin 53 suomenkielisessä lehdessä. Aineisto sisältää lähtökohdiltaan varsin erilaisia lehtiä, jotka olivat poliittisilta ja ammatillisilta perustoiltaan sekä kiinnostuksen kohteiltaan vaihtelevia. Aineistosta erottuu eri ryhmien intressejä ja näkökulmia, joista keskeisimpinä ovat terveysvalistusliikettä ajavien lääkärien auktoriteettiasema ja erilaisten naisliikkeiden ajatusmaailmat. Lähtökohtina aineiston analysoinnissa ovat terveyden ja toimintamahdollisuuksien käsitteet, joiden kautta avautuu näkökulmia vuosisadan vaihteen yhteis-kunnallisiin keskusteluihin sukupuolirooleista, naisten asemasta ja kansalaisuudesta.

Aikakauslehdissä kritiikkiä saivat eri väestöryhmiin kuuluvien naisten asut, sillä niin maalaisnaisten kuin sivistyneistön pukeutumisessa nähtiin runsaasti terveydelle haitallisia epäkohtia. Aineiston tilastollisen analyysin perusteella kureliivi nousi eniten käsitellyksi terveysongelmaksi. Naisten toivottiin pukeutuvan terveellisesti, vartalon luonnonmukaista muotoa kunnioittaviin vaatteisiin, jotka olivat siistejä ja soveliaita. Yleispäteväksi pukeutumisen ohjenuoraksi muodostuu kiristämättömiin vaatteisiin pukeutuminen, painavan hameen kiinnityksen siirtäminen vyötäröltä olkapäille ja ilmastoon nähden sopivan lämpimien vaatteiden käyttö.

Terveys näyttäytyy avaimena toimijuuteen. Sairasteleva, heikkoutta poteva ihminen ei ollut tehokas työntekijä, terveiden jälkipolvien synnyttäjä tai aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Terveet kansalaiset olivat yhteiskunnalle arvokas voimavara ja naisten terveyden merkitys korostui äitiyden kautta kansakuntana rakentavana toimijana.