Merkitty pakka : teoskokonaisuuden poetiikka Aki Salmelan runokokoelmassa Jokeri

Abstract

Analysoin tutkimuksessani Aki Salmelan Jokerin (2014) runojen poeettisia keinoja, yhteneviä tyylillisiä ja sisällöllisiä piirteitä ja sisäistä viittaavuutta. Järjestymisperiaatteita tutkimalla pyrin hahmottamaan, miten kokoelmakokonaisuus Jokerissa muodostuu. Teoksen rakenne jäsentyy korttipakan mukaan neljään maahan ja 52:een korttiin. Myös sisällölliset ja temaattiset ainekset kietoutuvat pelin ympärille. Pelkästään nämä poeettiset piirteet tekevät siitä hyvän esimerkin kokonaisuuslähtöisistä runokokoelmista, joita on viime vuosina ilmestynyt lukuisia suomalaisessa runoudessa.

Tutkimukseni lähestyy runokokoelman teoskokonaisuutta ja sen poeettisia piirteitä useista näkökulmista, mikä näkyy teoreettisten ja metodisten lähtökohtieni moneudessa. Luvussa 2 "Lukemisen tienviitat" hyödynnän Gérard Genetten paratekstuaalisuuden teoriaa. Luvussa 3 "Puhujat ja puhuja-asemat" tarkastelen teoksen puhujia ja puhuja-asemia yhtenä teoskokonaisuutta osaltaan luovana elementtinä. Metalyyristen puhujien analyysiin sovellan metalyriikan teoriaa lähinnä Eva Müller-Zettelmannin ja Outi Ojan tutkimusten pohjalta. Kiinnostukseni kohteena ovat metalyyrisen puhujan kommentit teoksen rakenteesta sekä runouden ja lukijan suhteesta. Luvussa 4 "Poeettiset piirteet" hyödynnän Rainer Emigin metonyymisia rakenteita. Metonyymisesti toisiinsa suhtautuvat troopit muodostavat teoskokonaisuuteen koheesiota luovia saarekkeita, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Hahmotan Jokerin metonyymisiksi kattokategorioiksi korttipakan mustan ja punaisen värin, joihin kytken muut komponentit. Yhtenä teoksellista koheesiota luovana piirteenä tarkastelen poeettista naurua, joka on läsnä kaikissa puhuja-asemissa. Luvussa 5 "Rakenteen poetiikka" koettelen strukturalistista luentaa ja teossyntagman teoriaa Haapalan-Riffaterren mallin kautta. Viimeisessä alaluvussa analysoin teoksen eriparista epilogiosastoa, jokeria, mise en abyme -rakenteena. Mise en abymella tarkoitan analogiasuhdetta teoksen kokonaisuuden ja yksityiskohdan välillä. Analysoin jokeriosaston katkelmia ja osoitan alaluvussa sen kytkentöjä aikaisempiin osastoihin.

Tutkimukseni osoittaa, että Jokerin teoskokonaisuuden poetiikka on monitasoinen ja myös omia sääntöjään rikkova. Teoksen osastot eivät järjesty sen enempää sisällöllisen, kuten temaattisen, kuin muodollisenkaan koheesion mukaan. Teoksen metalyyrinen puhuja-asema ohjaa jatkuvasti lukijan huomiota teokseen, sen rakenteelliseen korttipakkadispositioon ja lukemistapahtumaan itseensä. Odotukset harmoniasta ja yhtenäisyydestä eivät toteudu, mikä peilautuu analogisesti myös teoksen filosofipuhujan implikoimissa elämänfilosofisissa runoissa. Runojen analysointi ja tulkinta osoittavat kuitenkin runojen välisiä kytkentöjä ja verkostoja, joista on hahmotettavissa teoksen poeettisia systeemejä ja järjestymisperiaatteita.