Trudnosti vosprijatija russkih mjagkih soglasnyh finskimi učaščimisja

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan venäjän kielen liudentuneiden konsonanttien omaksumista ja opettamista suomalaisten näkökulmasta. Työn lähtökohtana on näkemys siitä, että liudennus on venäjän fonetiikan osa-alue, joka tuottaa eniten hankaluuksia kielen opiskelijalle. Tutkielman tavoitteena on selvittää mistä syystä liudennuksen tuottaminen on vaikeaa suomalaisille opiskelijoille sekä tutkia ääntämisen oppimiseen ja opettamiseen vaikuttavia tekijöitä yleisellä tasolla. Näitä kysymyksiä tarkastellaan tutkielman teoreettisessa osassa. Lisäksi tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan, havaitsevatko suomalaiset oppijat eron venäjän liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien välillä, ja vaikuttaako näiden äänteiden eksplisiittinen opettaminen niiden havaitsemistarkkuuteen.

Tutkielman teoriaosassa vertailtiin suomen ja venäjän konsonanttijärjestelmiä. Vertailulla saatiin selville, että venäjän liudentumattomat konsonantit, joita voi pitää suomen konsonanttien vastineina, eroavat monin paikoin suomalaisista konsonanttiäänteistä. Venäjän konsonanttien tuottaminen saattaa olla suomalaisille hankalaa siksi, että suomalaisten on tuotettava kahden tyyppisiä konsonanttiäänteitä, joista kummatkaan eivät täysin vastaa suomen kielen äänteitä. Teoriaosassa tarkasteltiin myös ääntämisen opettamiseen ja oppimiseen yleisesti liittyviä kysymyksiä, kuten kannattaako ääntämistaitoa opettaa ja minkälaiset äänteet ovat oppijoille vaikeimpia. Vaikuttaa siltä, että moniin kysymyksiin ei ole selkeitä vastuksia ja tarkkaa tutkimusta tarvitaan lisää. Tästä syystä tässä työssä ei anneta varmoja vastauksia ääntämisen opettamiseen ja oppimiseen liittyviin yleisiin kysymyksiin, vaan pyritään esittelemään asiaa monesta eri näkökulmasta.

Työn empiirinen osa perustuu kuuntelutestiin, jossa venäjänkielisen puhujan lukemista sanoista tuli havaita ero liudentuneiden ja liudentumattomien konsonanttien välillä. Testistä saatiin yksi selkeä tulos: liudentumattomat konsonantit havaittiin huomattavasti paremmin kuin liudentuneet konsonantit. Äänteiden eksplisiittisellä opetuksella huomattiin olevan vaikutusta niiden havaitsemistarkkuuteen ainoastaan yhden erittäin motivoituneen vastaajan tapauksessa.

Vaikuttaa siltä, että venäjän ääntämisen opetuksessa tulisi ensinnä kiinnittää huomiota liudentuneiden äänteiden havaitsemiseen, ja vasta sen jälkeen niiden tuottamiseen. Ääntämisen opetukseen tulisi myös etsiä menetelmiä, jotka edistävät myös vähemmän motivoituneiden oppilaiden oppimista.