Kääntyykö kuvailutulkkaus? : The Big Short -elokuvan kuvailutulkkeen suomennettavuus

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee elokuvan kuvailutulkkeen käännettävyyttä. Suomessa on tähän mennessä tuotettu kuvailutulkkaus vain muutamaan elokuvaan. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa kuvailutulkkausta tehdään huomattavasti enemmän, joten englanninkielisiä elokuvan kuvailutulkkeita on saatavilla runsaasti. Kuvailutulkkeen kääntäminen on tutkimuksissa todettu nopeammaksi ja edullisemmaksi kuin kuvailutulkkeen tuottaminen, koska kääntäjän ei tarvitse tehdä aikaa vievimpiä tehtäviä eli elokuvan vihjeiden analysointia sekä kuvailtavien vihjeiden ja kuvailustrategian valintaa. Siten kääntäminen voisi olla yksi ratkaisu näkövammaisten saavutettavissa olevien elokuvien lisäämiseen. Tämä tutkielma tarkastelee esimerkkitapauksen avulla, voiko elokuvan kuvailutulkkeen suomentaa ilman että kääntäjän tarvitsee tehdä edellä mainittuja tehtäviä. Käännettävyyttä tarkastellaan kulttuuriviittausten, kuvailutyylierojen ja ääneen luettujen ruututekstien vaikutuksen kannalta.

Tutkimuksen kohteena on yhdysvaltalainen The Big Short -elokuva ja sen englanninkielinen kuvailutulke. Kuvailutyylierojen tarkastelua varten taas aineistona on Miekkailija-elokuva ja sen suomenkielinen kuvailutulke.

Tutkimus perustuu aiemmin kuvailutulkkauksesta ja erityisesti elokuvan kuvailutulkkauksesta tehtyihin tutkimuksiin sekä elokuvateoriaan, erityisesti neo-formalistiseen elokuvateoriaan. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe eli aineistona olleiden elokuvien analyysi hyödyntää elokuvateorian lisäksi Anthony Baldryn ja Paul Thibault'n transkriptio- ja analyysimenetelmää, sekä Sabine Braunin kuvailutulkkauksen koherenssimallia. Kuvailutulkkeiden analyysi taas perustuu useisiin elokuvan kuvailutulkkausta käsitteleviin tutkimuksiin ja kuvailutulkkausohjeisiin, mutta erityisesti Aline Remaelin ja Gert Vercauterenin tapaustutkimuksiin.

Tutkimus osoittaa, että tarkasteltujen piirteiden kannalta The Big Short -elokuvan kuvailutulke voitaisiin suomentaa, ilman että kääntäjän tarvitsee tehdä uudelleen niitä tehtäviä, jotka alkuperäinen kuvailutulkki on jo tehnyt. Ensiksikin The Big Short -elokuvan tarkastelun kohteena olleet kohtaukset eivät sisältäneet sellaisia kulttuuriviittauksia, jotka vaatisivat lisäselityksiä suomalaiselle yleisölle. Elokuvien kuvailutulkkaustyylissä havaittiin joitakin eroja. Näistä merkittävin on, että Miekkailijan kuvailutulkkaus kuvailee enemmän elokuvan hahmojen ulkomuotoa ja ilmeitä kuin The Big Shortin kuvailutulkkaus. Tässä voi tosin olla kyse myös itse elokuvien erilaisuudesta, sillä The Big Short on hyvin dialogipainotteinen elokuva, jossa tilaa kuvailutulkkaukselle on vähemmän kuin Miekkailijassa. Suurimmaksi haasteeksi The Big Shortin suomentamisessa vaikuttaa olevan ääneen luettujen ruututekstien toimivuus, sillä kuvailutulketta ei ole mahdollista lisätä kaikkiin kohtiin, joissa ruututeksti tarvitsisivat tukea. Koska tämä haaste kuitenkin koskee myös alun perin suomeksi tehtyä kuvailutulketta, se ei vaikuta englanninkielisen kuvailutulkkeen käännettävyyteen.