Loppuunpalaneet kansankynttilät : työuransa loppuvaiheessa olevien opettajien työssäjaksaminen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomalaisten eläkeikää lähestyvien peruskoulun opettajien työssäjaksamista. Aihetta lähestyttiin aluksi teoreettisesti tarkastelemalla aikaisempaa tutkimusta opettajien työssäjaksamiseen vaikuttavista tekijöistä, määrittelemällä stressi ja tarkastelemalla erilaisia psyykkisiä ja fysiologisia stressireaktioita sekä stressin aiheuttamia elimistön toiminnallisia ongelmia ja muutoksia käyttäytymisessä ja elämäntavoissa. Tämän jälkeen survey-tutkimusmenetelmällä kerättiin tietoa 82:lta kohderyhmään kuuluvalta opettajalta, ja tutkittiin heidän näkemyksiään opettajan työn stressitekijöistä, stressireaktioista ja heidän käyttämistään stressin hallintakeinoista.

Tuloksista voitiin havaita, että eläkeikää lähestyvät opettajat kokevat työssään stressiä, jota aiheuttavat monien muiden stressitekijöiden ohella etenkin informaatiotulva, oppilaiden käytöshäiriöt sekä ajan puute. Ajan puutteeseen johtavat etenkin opetustuntien ulkopuolinen työ ja opettajan työnkuvan ylilaajeneminen. Myös vanhemmuuden ja yhteisöllisyyden väheneminen yhteiskunnassamme koettiin lisäävän opettajan kasvatusvastuuta ja näin opettajan työmäärää. Stressi ilmeni etenkin erilaisina psyykkisinä stressireaktioina, kuten ajatusten pyörimisenä stressaavan asian ympärillä, mutta jonkun verran koettiin myös elimistön toiminnallisia ongelmia ja muutoksia elämäntavoissa ja käyttäytymisessä. Ikääntyvät opettajat pyrkivät kuitenkin hallitsemaan aktiivisesti stressiä esimerkiksi etukäteisellä suunnittelulla ja hyvillä ongelmanratkaisutaidoilla, liikunnalla ja tilanteen positiivisella uudelleenarvioinnilla. Sen sijaan palliatiivisia stressinhallintakeinoja eli stressaavan tilanteen totaalista kieltämistä tai siitä pakenemista harjoitti vain erittäin harva vastaaja. Vastauksista kävi siis ilmi, että vaikka työuransa loppuvaiheessa olevat opettajat kokevatkin stressiä, he silti pyrkivät pääasiassa itse aktiivisesti hallitsemaan stressiä ja pysymään muuttuvassa koulumaailmassa mukana.

Yhteiskunnassamme puhutaan aktiivisesti työurien pidentämisestä niiden loppupäästä samaan aikaan, kun opettajat väsyvät jopa työuransa alussa. Tähänkin tutkimukseen vastanneista kolmasosa kertoi pelkäävänsä, että eivät jaksa edes nykyiseen eläkeikään asti työssään. Lisätutkimusta ja toimenpiteitä tarvittaisiin, jotta opettajien työuriin kohdistuvat odotukset ja niiden todellisuus saataisiin paremmin kohtaamaan. Ratkaisuina voitaisiin nähdä esimerkiksi erilaiset mahdollisuudet keventää työtaakkaa etenkin työuran lopussa.