Insinööri-identiteetti 1960-luvun teknologisoituvassa Suomessa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan insinöörikunnan reagointia yhteiskunnan nopeutuvaan teknologiseen kehitykseen 1960-luvulla ja sitä, millaisen aseman se näki itselleen sopivana.

Aineistona on pääasiassa käytetty valtakunnallisten insinöörijärjestöjen vuonna 1961 perustamassa Insinööriuutiset-lehdessä julkaistuja lehtijuttuja kolmesta insinöörejä puhuttaneesta tapauksesta: ASEA Ab:n ja Oy Strömberg Ab:n suunnitellusta osakevaihdosta, väritelevisiojärjestelmän valinnasta ja Valtionrautateille ostettavista Suomen ensimmäisistä sähkövetureista. Näissä tapauksissa insinöörikunta asettui puolustamaan osakevaihtosuunnitelman perumista, eurooppalaisen värijärjestelmän valintaa ja sähkövetureiden valmistamista Suomessa. Tapauksissa oli myös kysymys siitä, pysyykö Oy Strömberg Ab suomalaisena yrityksenä, suuntautuuko suomalainen televisiotoiminta ja -teollisuus Länsi-Eurooppaan, ja perustetaanko Suomeen uutta teollisuutta.

Tutkielmassa tarkastellaan insinöörikunnan kokemusta teknologisoitumisesta sekä Insinööriuutisten identiteetinrakennustyötä. Lehteä käsitellään tutkielmassa foorumina insinöörikunnan itseymmärryksen muotoutumiselle. Lehteen valikoitunut tekstimateriaali koostui insinöörijärjestöjen lausunnoista, insinöörien puheista ja toimituksen tuottamista teksteistä. Aineiston käsittelyssä käytettyjä työkaluja ovat sisällönanalyysi ja retoriikkatutkimus. Ne ovat lähtökohtana puhetapojen sosiaalisten ja kulttuuristen ulottuvuuksien tarkastelulle. Professiotutkimuksesta hyödynnetään niin sanottuja profession tunnusmerkkejä, sillä Insinööriuutisissa ilmentyvä identiteettityö oli insinöörien professioaseman puolustamista.

Keskeiseksi insinöörityön määrittäjäksi muodostui asiantuntijuus, jonka kautta insinöörien ja tekniikan yhteys yhteiskuntaan toteutui. Insinöörikunnan vaatimukset liittyivät kautta 1960-luvun tutkimuksen lisäämiseen ja tutkimusorientoituneeseen korkeakoulutuksen laajentamiseen, valtiovallan tukeen suomalaisen teollisuuden kehittämisessä sekä suurten investointihankintojen tilaamiseen kotimaiselta teollisuudelta.

Insinöörejä puhuteltiin Insinööriuutisissa ammattikuntaa yhdistävillä kokemuksilla ja mielikuvilla. Identiteettiä vahvistavana strategiana oli tarjota todellisuus, jossa Suomen erityisolosuhteissa kamppaileva kansallista etua ajava insinöörikunta palvelee teknologian suhteen kyvyttömiä vallankäytön instituutioita. Viiteryhmän ulkopuolisia varten vaikuttavuus tuotettiin rationaalisuus- ja tosiasiapuheella.

Suomen teknologisoituessa insinöörikunnalla ei ollut valmista, asiantuntijuuteen perustuvaa auktoriteettiasemaa. Identiteetti- ja professionalisaatiotyö olivat reagointia koettuun teknologiseen muutokseen, jossa Suomea haluttiin rakentaa suomalaisin voimin, insinöörien johdolla. Insinöörien perinteinen identiteetti hyväntekijänä ja yhteiskunnan palvelijana ei vastannut insinöörien kokemusta asiantuntijuudesta. Vaikka asiantuntijuus ja vaikutusvalta eivät kanavoituneet poliittiseen päätöksentekoon, asiantuntija-asema teknologia- ja teollisuusyrityksissä vakiintui.