Retoriset keinot ja kertojan luotettavuus Anna-Leena Härkösen romaanissa Ei kiitos

Abstract

Tässä tutkielmassa analysoin retorisia keinoja Anna-Leena Härkösen romaanissa Ei kiitos (2008), mihin perustuen tuotan tulkinnan kertojan luotettavuudesta ja teoksen tematiikasta. Yksi retorisen vaikuttamisen perusperiaatteista on, että puhujan tulee antaa itsestään luotettava vaikutelma kuulijalle. Kertoja pyrkii tähän periaatteeseen, mutta hypoteesini on, että retoristen keinojen analyysin kautta voidaan osoittaa kertoja puhujana epäluotettavaksi. Kertojan epäluotettavuus puolestaan heikentää kertojan väitteiden uskottavuutta. Tutkielmassa kysynkin: Mitä retorisia keinoja voidaan eritellä Ei kiitoksen tekstistä, kerronnasta ja henkilöhahmojen välisestä dialogista? Kuinka nämä keinot rakentavat tai ohjaavat kertojasta ja tätä kautta teoksesta tehtävää tulkintaa? Miltä osin retoristen keinojen analyysi antaa syyn epäillä kertojan luotettavuutta? Tutkielmassa pohdin kertojan uskot-tavuuden lisäksi Ei kiitoksessa vallitsevia sukupuolirooleja.

Tutkielmassa koettelen tutkimusmetodia, joka yhdistää kolme erilaista retoriikkaa ja vaikuttamista selittävää teoriasuuntausta. Ensimmäinen valitsemani teoria käsittelee va-ikuttamista ja vakuuttumisen perustavia syitä. Retorinen kertomusteoria puolestaan esittää kirjallisuudessa vaikuttamiseen pyrkiviä tasoja ja tekijöitä olevan useita aina tarinamaailmasta implisiittiseen tekijään ja lukijaan. Kolmas valitsemani teoreettinen suuntaus käsittelee tekstin luomia tunteita eli tekstin affektiivisuutta. Vaikuttavassa tekstissä affektiivisuus toimii erityisesti vastaanottajan tulkintaa ohjaavana tekijänä. Yhdistettynä kahteen edelliseen tekstin herättämät tunteet vaikuttavat sekä retoriikan perustaviin syihin että useammalla kerronnan tasolla kertojan luotettavuuteen.

Ei kiitoksen tapahtumiin osallinen minäkertoja Heli painottaa puheessaan aviomiehensä negatiivisia ominaisuuksia ja perustelee yhteisöllisestä moraalinäkemyksestä poikkeavaa valintaansa eri keinoin: ennalta johdatellen, mahdollistaen itseensä samastumisen ja järkisyihin vedoten. Tämä kuitenkin antaa syyn epäillä kertojan arvoja ja moraalia. Tutkielman retorinen tarkastelu sisältää perinteisten retoristen keinojen analyysin lisäksi kerronnan affektiivisuutta, intertekstuaalisuutta ja voimasanojen analysointia. Osa-alueista jokainen joko tukee tai uudelleenohjaa kertojasta ja kerrotusta tehtävää tulkintaa. Retoristen keinojen monitahoinen analyysi, jota tutkielmassa toteutan eri kerronnan tasoilla ja niitä vertaillen, todentaa kertojan puolustavan oikeuttaan aviorikokseen sekä välittää tietoa kertojan tunteista tämän itsensä sanomaa enemmän. Tätä kautta tutkielmassa tulkitaan kertojan arvoja ja impulsiivista luonnetta, mikä vaikuttaa myös kertojan uskottavuuteen. Ei kiitoksen kertoja näyttää implisiittisesti toteuttavan perinteisesti naistapaiseksi miellettyä käytöstä, vaikka hän eksplisiittisesti asettuu tarinassa perinteisesti maskuliiniseksi miellettyyn sukupuolirooliin.