Äitien toivoma ja saama tuki lapsen kuoleman jälkeisessä raskaudessa ja elämässä uuden lapsen kanssa
Kunnari, Lotta (2017)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Kunnari, Lotta
2017
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705121560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705121560
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta. Tutkielman ensimmäinen osa (Liite 1) on julkaisuharkintaan lähetettävä artikkeli "Äitien saama tuki uuteen raskauteen tai elämään uuden lapsen kanssa lapsen kuoleman jälkeen" (Kunnari L & Aho A L). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien (N=104) saamaa tukea uuteen raskauteen tai elämään uuden lapsen kanssa lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimuspyyntö esitettiin internetin suljetussa keskusteluryhmässä, jossa lapsen kuoleman kokeneet uutta lasta odottavat tai uuden lapsen saaneet vanhemmat keskustelevat. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi taustakysymyksiä sekä avokysymykset saatuun ja toivottuun tukeen liittyen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla tehden erilliset analyysit saadun ja toivotun tuen osioista.
Tulosten mukaan äidit saivat tukea lapsen kuoleman jälkeiseen uuteen raskauteen tai uuden lapsen kanssa elämiseen lähiverkostolta, vertaisilta ja moniammatilliselta ammattilaisten verkostolta äitiyshuollosta, mielenterveys- ja perhetyöstä sekä kirkolta. Tuki oli monipuolista henkistä tukea kuten keskustelemista, myötäelämistä, kannattelemista ja empaattista suhtautumista. Lisäksi tuki sisälsi yksilöllistä ja tiivistä raskauden seurantaa, käytännöllistä arjen apua sekä tiedollista tukea.
Tutkielman yhteenveto-osassa tarkoituksena oli kuvata äitien terveydenhuollolta toivomaa tukea lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen tai elämään uuden lapsen kanssa. Yhteenveto-osan tutkimusaineisto on kerätty samalta kohderyhmältä (N=104) kuin artikkelikäsikirjoituksen tutkimusaineisto. Tulosten mukaan äidit toivoivat saavansa terveydenhuollolta lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen tai uuden lapsen kanssa elämiseen emotionaalista, vuorovaikutuksellista, toiminnallista ja tiedollista tukea. Tuen toivottiin sisältävän keskusteluapua sekä kunnioittavaa, ymmärtävää ja kokonaisvaltaista suhtautumista mukaan lukien aiemmin kuolleen lapsen huomioimisen. Toivottu tuki oli myös yksilöllistä raskauden seurantaa pysyvässä hoitosuhteessa sekä tietoperustaisen ohjauksen saamista.
Tutkimustulosten perusteella lapsen kuoleman kokeneiden äitien tuen tarpeesta tulee keskustella avoimesti uudessa raskaudessa lapsen kuoleman jälkeen. Äideille tulee tarjota empaattista keskustelutukea ja mahdollisuus yksilöllisten tarpeiden mukaiseen monipuoliseen tukeen, jossa hyödynnetään olemassa olevia moniammatillisia verkostoja terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja kolmannen sektorin toimijoilla. Tulokset antavat tietoa alan koulutukseen ja lapsen kuoleman kokeneiden äitien hoitotyöhön äitien tarkoituksenmukaisesta tukemisesta ja tuentarpeista.
Tulosten mukaan äidit saivat tukea lapsen kuoleman jälkeiseen uuteen raskauteen tai uuden lapsen kanssa elämiseen lähiverkostolta, vertaisilta ja moniammatilliselta ammattilaisten verkostolta äitiyshuollosta, mielenterveys- ja perhetyöstä sekä kirkolta. Tuki oli monipuolista henkistä tukea kuten keskustelemista, myötäelämistä, kannattelemista ja empaattista suhtautumista. Lisäksi tuki sisälsi yksilöllistä ja tiivistä raskauden seurantaa, käytännöllistä arjen apua sekä tiedollista tukea.
Tutkielman yhteenveto-osassa tarkoituksena oli kuvata äitien terveydenhuollolta toivomaa tukea lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen tai elämään uuden lapsen kanssa. Yhteenveto-osan tutkimusaineisto on kerätty samalta kohderyhmältä (N=104) kuin artikkelikäsikirjoituksen tutkimusaineisto. Tulosten mukaan äidit toivoivat saavansa terveydenhuollolta lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen tai uuden lapsen kanssa elämiseen emotionaalista, vuorovaikutuksellista, toiminnallista ja tiedollista tukea. Tuen toivottiin sisältävän keskusteluapua sekä kunnioittavaa, ymmärtävää ja kokonaisvaltaista suhtautumista mukaan lukien aiemmin kuolleen lapsen huomioimisen. Toivottu tuki oli myös yksilöllistä raskauden seurantaa pysyvässä hoitosuhteessa sekä tietoperustaisen ohjauksen saamista.
Tutkimustulosten perusteella lapsen kuoleman kokeneiden äitien tuen tarpeesta tulee keskustella avoimesti uudessa raskaudessa lapsen kuoleman jälkeen. Äideille tulee tarjota empaattista keskustelutukea ja mahdollisuus yksilöllisten tarpeiden mukaiseen monipuoliseen tukeen, jossa hyödynnetään olemassa olevia moniammatillisia verkostoja terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja kolmannen sektorin toimijoilla. Tulokset antavat tietoa alan koulutukseen ja lapsen kuoleman kokeneiden äitien hoitotyöhön äitien tarkoituksenmukaisesta tukemisesta ja tuentarpeista.