Tekstienvälisyys Antti Hyryn romaanissa Maatuuli
Vuori, Miikka (2017)
Vuori, Miikka
2017
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705121553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705121553
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen Antti Hyryn romaanin Maatuuli (1980) tekstienvälisyyttä. Tutkimuskysymykseni ovat, minkälaiset piirteet ja yksityiskohdat teoksessa houkuttelevat tekemään tekstienvälisiä tulkintoja ja mitkä piirteet ja yksityiskohdat taas houkuttelevat lukemaan teosta yksittäisenä, suljettuna kokonaisuutena?
Tutkielmani tavoitteena on osoittaa keinoja, joilla teos luo vaikutelman tietynlaisesta sulkeutuneisuudesta, syntagmaattisuudesta vastakohtana paradigmaattisuudelle. Paradigmaattisuuden vaikutelmalla tarkoitan sitä, että teos houkuttelisi tulkitsemaan itseään suhteessa muihin teksteihin ja koko kaunokirjallisuuden kenttään. Toisaalta osoitan teoksen tekstienvälisiä yhteyksiä ja ehdotan niistä tehtäviä, mahdollisia semanttisia tulkintoja. Osoitan, ettei teosta ole perusteltua lukea vain erillisenä, muusta kirjallisuudesta irrallisena kokonaisuutena. Osoitan kuitenkin myös, että tietynlainen syntagmaattisuuden vaikutelma muodostuu osaksi teoksen temaattista sisältöä. Tuon esille ajatuksen, jonka mukaan on syytä erottaa faktinen tekstienvälisyys ja tämä teoksen luoma sulkeutuneisuuden vaikutelma. Teos ei ole millään muotoa sulkeutunut siltä kannalta, että se tosiaan sisältää paljon piirteitä ja yksityiskohtia, jotka viittaavat muihin teksteihin, mutta teoksen temaattinen sisältö yhdistettynä osoittamiini muun kirjallisuuden käytön spesifeihin tapoihin luovat yhdessä teokseen sulkeutuneisuuden vaikutelmaa. Tarkempi tekstienvälinen analyysi tuo kuitenkin tulkinnassa tekstiin semanttista sisältöä, joka ei aukeaisi vain teosta itseään tarkastelemalla.
Tarkastelen tutkielmassani myös piirteitä, jotka liittävät teoksen kirjallisuushistorialliseen jatkumoon. Kirjallisuushistoria liittää kohdeteokseni olennaisesti osaksi suurempaa tekstienvälistä verkostoa. Teen tähän liittyviä huomioita, mutta jätän kuitenkin aiheen laajemman tarkastelun rajaukseni ulkopuolelle ja keskityn pääosin itse kohdeteokseni analyysiin.
Aineistona käytän kohdeteokseni lisäksi teoksia, jotka ovat siihen enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti tekstienvälisessä yhteydessä. Näitä ovat kirjailijan muu tuotanto, Raamattu, Pentti Haanpään romaani Isännät ja isäntien varjot (1935) sekä muutamat muut kaunokirjalliset ja uskonnolliset teokset. Tarkastelen tekstiä subtekstin teorioiden, tekstin analyysiin soveltuvalta osaltaan intertekstuaalisuuden teorioiden avulla sekä kirjallisuushistorian ja lajien tutkimuksen alaan kuuluvia sopivia lähteitä käyttäen. Näiden lisäksi käytän tekstienväliseen analyysiin soveltuvalta osaltaan Mihail Bahtinin teorioita.
Tutkielmani tavoitteena on osoittaa keinoja, joilla teos luo vaikutelman tietynlaisesta sulkeutuneisuudesta, syntagmaattisuudesta vastakohtana paradigmaattisuudelle. Paradigmaattisuuden vaikutelmalla tarkoitan sitä, että teos houkuttelisi tulkitsemaan itseään suhteessa muihin teksteihin ja koko kaunokirjallisuuden kenttään. Toisaalta osoitan teoksen tekstienvälisiä yhteyksiä ja ehdotan niistä tehtäviä, mahdollisia semanttisia tulkintoja. Osoitan, ettei teosta ole perusteltua lukea vain erillisenä, muusta kirjallisuudesta irrallisena kokonaisuutena. Osoitan kuitenkin myös, että tietynlainen syntagmaattisuuden vaikutelma muodostuu osaksi teoksen temaattista sisältöä. Tuon esille ajatuksen, jonka mukaan on syytä erottaa faktinen tekstienvälisyys ja tämä teoksen luoma sulkeutuneisuuden vaikutelma. Teos ei ole millään muotoa sulkeutunut siltä kannalta, että se tosiaan sisältää paljon piirteitä ja yksityiskohtia, jotka viittaavat muihin teksteihin, mutta teoksen temaattinen sisältö yhdistettynä osoittamiini muun kirjallisuuden käytön spesifeihin tapoihin luovat yhdessä teokseen sulkeutuneisuuden vaikutelmaa. Tarkempi tekstienvälinen analyysi tuo kuitenkin tulkinnassa tekstiin semanttista sisältöä, joka ei aukeaisi vain teosta itseään tarkastelemalla.
Tarkastelen tutkielmassani myös piirteitä, jotka liittävät teoksen kirjallisuushistorialliseen jatkumoon. Kirjallisuushistoria liittää kohdeteokseni olennaisesti osaksi suurempaa tekstienvälistä verkostoa. Teen tähän liittyviä huomioita, mutta jätän kuitenkin aiheen laajemman tarkastelun rajaukseni ulkopuolelle ja keskityn pääosin itse kohdeteokseni analyysiin.
Aineistona käytän kohdeteokseni lisäksi teoksia, jotka ovat siihen enemmän tai vähemmän eksplisiittisesti tekstienvälisessä yhteydessä. Näitä ovat kirjailijan muu tuotanto, Raamattu, Pentti Haanpään romaani Isännät ja isäntien varjot (1935) sekä muutamat muut kaunokirjalliset ja uskonnolliset teokset. Tarkastelen tekstiä subtekstin teorioiden, tekstin analyysiin soveltuvalta osaltaan intertekstuaalisuuden teorioiden avulla sekä kirjallisuushistorian ja lajien tutkimuksen alaan kuuluvia sopivia lähteitä käyttäen. Näiden lisäksi käytän tekstienväliseen analyysiin soveltuvalta osaltaan Mihail Bahtinin teorioita.