Homoässä, hintonaatio ja heiluvat kädet : kansanlingvistisiä käsityksiä suomenkielisten homomiesten puheesta
Lindeman, Meri (2017)
Lindeman, Meri
2017
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705051522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705051522
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä ei-kielitieteilijöillä on suomenkielisten homomiesten puheesta. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mitä piirteitä maallikot liittävät homomiesten puheeseen? Millaisia asenteita käsityksiin liittyy? Miksi homoille tyypillistä puhetapaa ajatellaan käytettävän tai kartettavan? Samalla tutkielman taustatavoitteena on ehdottaa suomen kielen tutkimuskentän laajentamista jatkossa yhä enemmän sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien moninaisuuden alueelle.
Tutkielmassa on käytössä homomiesten haastatteluista koostuva aineisto ja poliittisten nuorisojärjestöjen kautta kerätty kyselyaineisto. Teoreettisesti tutkielma kytkeytyy sosio- ja kansanlingvistiikkaan. Siihen vaikuttavat lisäksi feminismit ja aiempi tutkimus kielen, seksuaalisuuden ja sukupuolen suhteista. Analyysityökaluina toimivat kvantitatiivinen sisällön erittely, kvalitatiivinen sisällönanalyysi sekä feministinen vastakarvaan lukemisen metodi.
Selvästi suurin osa informanteista liitti homouteen jonkin puhetavan. Yleisintä oli uskoa homososiolektin olemassaoloon mutta kuitenkin nähdä siinä vaihtelua ja erottaa stereotypiat tai mediarepresentaatiot todellisuudesta. Keskeisimmiksi syiksi käyttää homososiolektiä nähtiin sosiaalinen ympäristö, kaappi tai riskinoton kieli, oman identiteetin viestiminen ja fysiologiset syyt. Myös mediaa pidettiin yhtenä syynä homososiolektin leviämiseen. Homomiesten puheen piirteistä painottuivat erityisesti feminiinisiksi koetut korkea ääni, nasaali, korkeusvaihtelut, kanonisesta poikkeava /s/, kova äänen-voimakkuus, asenneadjektiivien ja erikoissanaston käyttö sekä runsas nonverbaliikka. Valtaosa kaikista mainituista puheen piirteistä vaikutti kytkeytyvän kielenulkoisiin homostereotypioihin. Aineiston homomiehillä oli yksityiskohtaisempi kuva homososiolektistä kuin heteroseksuaalisilla informanteilla. Selvä enemmistö homomiehistä myös koki itse puhuvansa ainakin jossain määrin homomaisesti. Asenteet homososiolektiä kohtaan olivat pääosin neutraaleja, kahtalaisia tai epäselviä. Negatiivisimmat asenteet ilmaisivat homomiehet itse. Naisinformanteille puolestaan oli hyvin harvinaista ilmaista negatiivista asennetta homososiolektiä kohtaan.
Jatkossa tätä tutkielmaa voisi täydentää esimerkiksi toisenlaisilla kohderyhmillä sekä kuuntelutestien tai niihin liittyvien kuvien käytöllä. Homomiesten puheen sosiolingvistiseen tarkasteluun tarvittaisiin myös muita kuin kansanlingvistisiä lähestymistapoja. Toivottavaa olisi sekin, että tulevaisuudessa suomen kielen tutkimuksessa tarkasteltaisiin lähemmin muitakin sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä.
Tutkielmassa on käytössä homomiesten haastatteluista koostuva aineisto ja poliittisten nuorisojärjestöjen kautta kerätty kyselyaineisto. Teoreettisesti tutkielma kytkeytyy sosio- ja kansanlingvistiikkaan. Siihen vaikuttavat lisäksi feminismit ja aiempi tutkimus kielen, seksuaalisuuden ja sukupuolen suhteista. Analyysityökaluina toimivat kvantitatiivinen sisällön erittely, kvalitatiivinen sisällönanalyysi sekä feministinen vastakarvaan lukemisen metodi.
Selvästi suurin osa informanteista liitti homouteen jonkin puhetavan. Yleisintä oli uskoa homososiolektin olemassaoloon mutta kuitenkin nähdä siinä vaihtelua ja erottaa stereotypiat tai mediarepresentaatiot todellisuudesta. Keskeisimmiksi syiksi käyttää homososiolektiä nähtiin sosiaalinen ympäristö, kaappi tai riskinoton kieli, oman identiteetin viestiminen ja fysiologiset syyt. Myös mediaa pidettiin yhtenä syynä homososiolektin leviämiseen. Homomiesten puheen piirteistä painottuivat erityisesti feminiinisiksi koetut korkea ääni, nasaali, korkeusvaihtelut, kanonisesta poikkeava /s/, kova äänen-voimakkuus, asenneadjektiivien ja erikoissanaston käyttö sekä runsas nonverbaliikka. Valtaosa kaikista mainituista puheen piirteistä vaikutti kytkeytyvän kielenulkoisiin homostereotypioihin. Aineiston homomiehillä oli yksityiskohtaisempi kuva homososiolektistä kuin heteroseksuaalisilla informanteilla. Selvä enemmistö homomiehistä myös koki itse puhuvansa ainakin jossain määrin homomaisesti. Asenteet homososiolektiä kohtaan olivat pääosin neutraaleja, kahtalaisia tai epäselviä. Negatiivisimmat asenteet ilmaisivat homomiehet itse. Naisinformanteille puolestaan oli hyvin harvinaista ilmaista negatiivista asennetta homososiolektiä kohtaan.
Jatkossa tätä tutkielmaa voisi täydentää esimerkiksi toisenlaisilla kohderyhmillä sekä kuuntelutestien tai niihin liittyvien kuvien käytöllä. Homomiesten puheen sosiolingvistiseen tarkasteluun tarvittaisiin myös muita kuin kansanlingvistisiä lähestymistapoja. Toivottavaa olisi sekin, että tulevaisuudessa suomen kielen tutkimuksessa tarkasteltaisiin lähemmin muitakin sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä.