Nyt on kyllä niin tutkittu : eriytyneiden leksikaalisten intensifioijien edustuminen venäjästä suomennetuissa ja alkujaan suomeksi kirjoitetuissa kaunokirjallisissa teoksissa
Niskanen, Sami (2017)
2017
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705041516
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705041516
Kuvaus
РЕФЕРАТ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ: Теперь все так исследовано – Представленность изолированных лексических интенсификаторов в художественных текстах, изначально написанных на финском языке и в переведах с русского на финский
Tiivistelmä
Intensiteetillä tarkoitetaan ominaisuuksien, prosessien tai modaalisten merkitysten asteen ilmaisuja. Vaikka intensiteetti on oleellinen osa kaikkia merkityssisältöjä ja tekstilajeja, sen käännöstieteellinen tutkimus on ollut vähäistä. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, päteekö käännösuniversaalien epätyypillisten frekvenssien hypoteesi myös intensiteettiin, eli onko intensifiointi yleisempää käännetyssä kuin kääntämättömässä kielessä. Intensifiointi rajattiin eriytyneisiin leksikaalisiin intensifioijiin, eli määritteenä toimiviin vahvistus- ja vähättelysanoihin.
Intensiteettiä vertailtiin alkusuomen ja käännössuomen korpuksissa (AS- ja KS-aineistot), joihin molempiin valittiin sama määrä 2000-luvulla kirjoitettuja kaunokirjallisia teoksia. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Ovatko käännössuomen eriytyneet leksikaaliset intensifioijat yli- tai aliedustettuja alkusuomeen nähden, kun kyseessä on niiden käyttö kaunokirjallisuudessa? 2) Voidaanko eroja selittää käännösstrategioilla eli intensifioijien lisäämisellä ja poistamisella verrattuna alkutekstiin?
Tutkimusmenetelmät olivat tilastollisia ja tutkimuksessa käytettiin RStudio-nimistä tilasto-ohjelmaa. Intensifioijien yleisyyttä testattiin χ2-testillä, joka kertoo eron tilastollisen merkittävyyden, sekä Johanssonin (1980) laskentakaavalla, joka ilmoittaa yli- tai aliedustumisen suunnan sekä suuruuden. Käännösstrategioita tutkittiin erittäin ja довольно-sanojen kautta.
Tutkimuksessa havaittiin, että yksittäisten intensifioijien yleisyys käännös- ja alkusuomessa vaihteli merkittävästi. Kieliopillisten vahvistussanojen yliedustuminen oli tyypillisempää käännössuomessa. Asenteellisia vahvistussanoja käytettiin siten, että käännössuomessa käytettiin harvinaisuutta, psykologista vaikutusta ja suurta kokoa ilmaisevia intensifioijia, kun taas alkusuomessa yliedustuivat liiallisuutta, todellisuuden voimaa sekä metafyysistä voimaa osoittavat sanat ja alatyyliset sanat. Sen sijaan vähättelysanat yli- ja aliedustuivat tasapainoisesti, mutta kuitenkin siten, että yliedustumisia oli enemmän alkusuomessa, ja edustumisen arvot olivat vahvempia. Lisäksi vähättelysanojen yli- ja aliedustuminen tapahtui usein synonyymipareittain. Samalla havaittiin, että käännösstrategiat voivat selittää havaittuja säännönmukaisuuksia. Vahvistussanat yliedustuivat käännössuomessa, mutta samalla niitä oli lisätty myös alkuteksteihin nähden; ja samalla kun ne aliedustuivat käännössuomessa, niitä oli poistettu alkuteksteihin nähden.
Intensiteettiä vertailtiin alkusuomen ja käännössuomen korpuksissa (AS- ja KS-aineistot), joihin molempiin valittiin sama määrä 2000-luvulla kirjoitettuja kaunokirjallisia teoksia. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Ovatko käännössuomen eriytyneet leksikaaliset intensifioijat yli- tai aliedustettuja alkusuomeen nähden, kun kyseessä on niiden käyttö kaunokirjallisuudessa? 2) Voidaanko eroja selittää käännösstrategioilla eli intensifioijien lisäämisellä ja poistamisella verrattuna alkutekstiin?
Tutkimusmenetelmät olivat tilastollisia ja tutkimuksessa käytettiin RStudio-nimistä tilasto-ohjelmaa. Intensifioijien yleisyyttä testattiin χ2-testillä, joka kertoo eron tilastollisen merkittävyyden, sekä Johanssonin (1980) laskentakaavalla, joka ilmoittaa yli- tai aliedustumisen suunnan sekä suuruuden. Käännösstrategioita tutkittiin erittäin ja довольно-sanojen kautta.
Tutkimuksessa havaittiin, että yksittäisten intensifioijien yleisyys käännös- ja alkusuomessa vaihteli merkittävästi. Kieliopillisten vahvistussanojen yliedustuminen oli tyypillisempää käännössuomessa. Asenteellisia vahvistussanoja käytettiin siten, että käännössuomessa käytettiin harvinaisuutta, psykologista vaikutusta ja suurta kokoa ilmaisevia intensifioijia, kun taas alkusuomessa yliedustuivat liiallisuutta, todellisuuden voimaa sekä metafyysistä voimaa osoittavat sanat ja alatyyliset sanat. Sen sijaan vähättelysanat yli- ja aliedustuivat tasapainoisesti, mutta kuitenkin siten, että yliedustumisia oli enemmän alkusuomessa, ja edustumisen arvot olivat vahvempia. Lisäksi vähättelysanojen yli- ja aliedustuminen tapahtui usein synonyymipareittain. Samalla havaittiin, että käännösstrategiat voivat selittää havaittuja säännönmukaisuuksia. Vahvistussanat yliedustuivat käännössuomessa, mutta samalla niitä oli lisätty myös alkuteksteihin nähden; ja samalla kun ne aliedustuivat käännössuomessa, niitä oli poistettu alkuteksteihin nähden.