Kräxistä Kräksiksi - helppo hahmonimi? : Lastenkirjan hahmonimien käännösmenetelmät ja karakterisaatio

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lastenkirjallisuuden saksankielisten hahmonimien suomenkielisiä käännöksiä. Tarkoituksena on selvittää, mitä käännösmenetelmiä käyttämällä tarkastelun kohteena olevan aineiston hahmonimet on käännetty. Lisäksi tutkielmassa pohditaan hahmojen karakterisaatiota hahmonimen näkökulmasta. Tarkastelen, onko hahmojen karakterisaatio merkittävästi muuttunut hahmonimen kääntämisen seurauksena. Tutkimuksen taustalla on myös nimistöntutkimus, ja pyrkimyksenä on osoittaa hahmonimen olevan pätevä ja huomionarvoinen suomalainen nimikategoria. Näyttäisi siltä, että hahmonimien kääntämisessä on aiempien tutkimusten perusteella sovellettu useaa eri käännösmenetelmää, jotka noudattelevat kotouttavaa käännösstrategiaa.

Tutkimusaineisto on kerätty Otfried Preusslerin saksalaisesta lastenkirjallisuuden klassikkoteoksesta Die kleine Hexe (1957), jonka Kaarina Helakisa on suomentanut nimellä Pikkunoita (1978). Tarkasteltavia hahmonimiä on yhteensä 114 kappaletta. Hahmonimien ohella analyysissä otettiin huomioon myös teoksen kuvitus, koska lähes kaikki hahmot olivat kuvattu teokseen. Ensin aineisto koottiin tutkielman hahmonimelle asettaman määritelmän puitteissa, ja hahmonimet taulukoitiin. Sitten aineisto luokiteltiin käyttämällä Jan Van Coillien (2006), Rune Ingon (1990) ja Ritva Leppihalmeen (1997) käännösmenetelmämallien pohjalta kehitettyä hahmonimien käännösmenetelmäluokittelua. Hahmonimiä analysoitiin yksittäin, ja lopuksi tuloksia pohdittiin karakterisaation näkökulmasta.

Tutkimuksessa selvisi, että aineiston hahmonimet on käännetty käyttäen kotouttavaa käännösstrategiaa. Seitsemän hahmonimeä on kopioitu adaptoiden, 47 hahmonimeä on käännetty sanasanaisesti tai vastineella, ja 17 hahmonimeä on käännetty muutoksen kera. Muutoksiin lukeutui korvaus, hahmon piirteen tarkennus tai jonkin uuden piirteen lisäys, jonkin elementin poisjättäminen tai tyylillinen keino. Käännetyistä hahmonimistä 43 oli luokiteltavissa vain yhdellä käännösmenetelmällä käännetyiksi, ja 14 hahmonimeä olivat kahden käännösmenetelmän yhdistelmiä. Kaikki käännösmenetelmät vaikuttavat hahmojen karakterisaatioon eri asteisesti, ja lähtö- ja kohdekielisen lukijan tulkinta kustakin hahmosta on täten jossakin määrin erilainen. Räikeistä ja lukukokemusta häiritsevistä eroista ei voida kuitenkaan puhua. Tulos on mielenkiintoinen ja antaa aihetta jatkotutkimukselle lastenkirjallisuuden hahmonimien parissa.