Kliinisen lääketutkimuksen kääntäminen : ohjeistuksen implisiittiset käännösnormit

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen lääketieteen kääntämisen normatiivista ulottuvuutta. Käännöstieteessä normeja on tutkittu laajalti, mutta varsinaisesti lääketieteen käännösnormeista ei ole tehty kattavaa tutkimusta. Tutkin erityisesti kliiniseen lääketutkimukseen kuuluvien asiakirjojen kääntämistä, sillä tähän genreen lukeutuu laaja kirjo lääketieteellisiä tekstejä. Tutkimukseni asemoituu sekä käännöstieteen että lääketieteen kenttiin, sillä pyrin muodostamaan kattavan kuvan kliiniseen lääketutkimukseen sisältyvästä kääntämisestä ja kääntäjän tehtävästä. Tutkimuksen teoreettinen käsitteistö tulee pääosin käännöstieteellisestä, etenkin lääketieteen kääntämistä käsittelevästä kirjallisuudesta.

Lääketieteellinen viestintä sopii käännösnormien tarkasteluun, sillä siihen liittyy vahvasti normatiivisia periaatteita, joiden noudattamista säädellään esimerkiksi lakien ja kansainvälisten sopimusten avulla. Siksi tutkielman lähtöoletuksena onkin, että tämä normatiivinen ulottuvuus heijastuu myös lääketieteellisen vuorovaikutuksen käytäntöihin sekä toimintaohjeisiin. Tutkielmani tarkoitus on selvittää ja selittää niitä normeja, jotka koskevat nimenomaan lääketieteen kääntämistä.

Tutkielman aineisto koostuu kolmesta suomenkielisestä kliinisen lääketutkimuksen suunnittelun ja toteutuksen ohjeistuksesta, joilla tutkimuksen tekijöitä opastetaan noudattamaan hyvän kliinisen tutkimustavan periaatteita. Kliiniseen lääketutkimukseen sisältyy aina runsaasti tutkimusasiakirjojen laatimista, joten merkittävä osa aineistoa koskee dokumentointia sekä sen kautta myös tutkimukseen liittyvää kääntämistä. Koska aineiston asiakirjojen tarkoitus on sitoa kohderyhmänsä tieteellisen tutkimuksen perinteisiin ja käytäntöihin, siitä heijastuu monenlaisia normatiivisia asenteita. Vaikka tutkimusasiakirjojen kääntämistä ei käsitellä aineiston asiakirjoissa erikseen, ohjeistuksista voidaan lukea implisiittisesti myös vallitsevia käännösnormeja sekä ihanteellisen kääntäjän piirteitä.

Tutkin aineistoa laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Etsin käännösteoreettisesta kirjallisuudesta normeja, joiden ilmentymiä uskoin löytäväni myös aineiston asiakirjoista. Muotoilin kaikkiaan kuusi luokkaa, jotka muodostivat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Rajasin sitten aineistosta tutkimustehtävälleni relevantin aineksen ja luokittelin sen käännösnormeja käsittelevät katkelmat merkityssisältöjen mukaan näihin kääntämistä koskeviin teemoihin. Analyysin perusteella etenkin lääketieteellisen viestinnän eettisyys ulottuu yhtä lailla kääntäjään, sillä kääntäjän tulee noudattaa ennen kaikkea tutkimuseettisiä periaatteita. Myös lääketieteen institutionaalinen toiminta vaikuttaa käännöstyöhön niin teorian kuin käytännönkin tasolla. Tutkimustuloksissa painottui käännöksen kulloinenkin lukijakunta, joka usein määräsi myös vallitsevat käännösnormit. Tutkimukseni todistaa kaiken kaikkiaan, että lääketieteen vahva normatiivinen ulottuvuus vaikuttaa myös sen käännösihanteisiin.