Hyvinvoinnin ulottuvuudet : ikääntyneen omaishoitajan kokemus hyvinvoinnistaan
Gustafsson, Kirsi (2017)
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705021504
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705021504
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee ikääntyneiden omaishoitajien hyvinvointia. Tutkimuskysymykseni ovat millaisena ikääntynyt omaishoitaja kokee hyvinvointinsa ja mitkä tekijät omaishoitajan kokemana vahvistavat tai heikentävät hyvinvointia? Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan omaishoitajan haastattelusta. Aineiston keruu tapahtui teemahaastattelun avulla. Tutkimusaineiston analysoin sisällön analyysiä hyväksi käyttäen. Käsittelen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä hyvinvointitutkimuksen klassikon Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin ulottuvuuksien mukaisesti, jonka mukaan hyvinvoinnin aste määräytyy sen mukaan kuinka hyvin ihmisen perustarpeet on tyydytetty. Perustarpeet määritellään kolmen osa-alueen mukaisesti; elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) sekä itsensä toteuttaminen (being).
Työni on ajankohtainen, koska ikääntyneiden määrän lisääntyessä kasvaa myös heille suunnattujen palveluiden tarve. Ikääntyneiden ihmisten osuuden arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2012 voimaan tulleen vanhuspalvelulain (980/2012) keskeisenä tavoitteena on lisätä kotona tapahtuvaa hoitoa ja samassa yhteydessä vähentää laitoshoitoa. Laitoshoitoa vähennettäessä on kehitettävä kotiin annettuja palveluita. Tämä aiheuttaa omaishoidon tarpeen lisääntymisen.
Tulosten perusteella oman ajan saaminen sitovasta hoivatyöstä on tärkein hyvinvointia vahvistava tekijä. Omaishoitajien vapaita suunniteltaessa mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin auttaisi vapaiden käyttöä. Lisäksi omaishoitajat kaipaavat enemmän ohjantaa ja tukea omaan jaksamiseensa.
Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia sosiaalityöntekijöiden kokemuksia omaishoitajien tarpeista ja pohtia kohtaavatko asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja myönnetyt palvelut toisensa.
Työni on ajankohtainen, koska ikääntyneiden määrän lisääntyessä kasvaa myös heille suunnattujen palveluiden tarve. Ikääntyneiden ihmisten osuuden arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2012 voimaan tulleen vanhuspalvelulain (980/2012) keskeisenä tavoitteena on lisätä kotona tapahtuvaa hoitoa ja samassa yhteydessä vähentää laitoshoitoa. Laitoshoitoa vähennettäessä on kehitettävä kotiin annettuja palveluita. Tämä aiheuttaa omaishoidon tarpeen lisääntymisen.
Tulosten perusteella oman ajan saaminen sitovasta hoivatyöstä on tärkein hyvinvointia vahvistava tekijä. Omaishoitajien vapaita suunniteltaessa mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin auttaisi vapaiden käyttöä. Lisäksi omaishoitajat kaipaavat enemmän ohjantaa ja tukea omaan jaksamiseensa.
Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia sosiaalityöntekijöiden kokemuksia omaishoitajien tarpeista ja pohtia kohtaavatko asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja myönnetyt palvelut toisensa.