Sosiaalityö uutena opiskelualana
Loimala, Päivi (2017)
Loimala, Päivi
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704251478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704251478
Tiivistelmä
Olen tarkastellut tässä tutkimuksessa, miten tutkittavat ovat päätyneet opiskelemaan sosiaalityötä uutena alana, ja millaisia vaikutuksia heidän aiemmalla työ- ja koulutushistoriallaan on nykyisiin opintoihin. Tutkimukseni kohderyhmän muodostavat Tampereen yliopiston sosiaalityön opiskelijat, joilla on myös aiempi ammatti/tutkinto.
Olen kerännyt tutkimukseni aineiston puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli seitsemän, viisi naista ja kaksi miestä. Olen käyttänyt pääanalyysimenetelmänä teemoittelua ja lisäanalyysimenetelmänä narratiivista analyysia.
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli: Miten tutkittavat päätyivät opiskelemaan uutta alaa, ja miksi juuri sosiaalityö on valittu uudeksi opiskelualaksi? Tähän liittyen teemana oli myös, millaisia sosiaalityön ammattiin liittyviä toiveita ja huolia tutkittavilla on. Enemmistö tutkittavista päätyi alanvaihtoon työllistymisongelmien takia. Heitä houkuttelivat sosiaalityössä erinomainen työllisyystilanne, monipuoliset työmahdollisuudet ja että sosiaalityön tutkinto-ohjelmasta valmistuu tiettyyn ammattiin. Osa tutkittavista kaipasi myös haasteellisempaa, merkityksellisempää ja ihmisläheisempää työtä, ja sosiaalityö täytti nämä ehdot. Tutkittavat toivat myös esille, että sosiaalityön arvot ovat olleet aina lähellä sydäntä. Yksittäisistä sosiaalityön aloista päihde- ja mielenterveystyö oli suosituin. Tyypillisempää kuitenkin oli, että tutkittavat olivat kiinnostuneita useammasta sosiaalityön alasta ja arvelivat, että se oma juttu löytyy kokeilemalla erilaisia töitä. Tutkittavia huolestutti sosiaalityön ammatissa suuri vastuu, työn henkinen kuormittavuus sekä SOTE-uudistuksen ym. yhteiskunnallisen tilanteen vaikutukset työhön.
Toinen tutkimuskysymykseni oli: Miten aikaisempi koulutus ja työkokemus ovat vaikuttaneet nykyiseen opiskeluun? Tähän liittyen teemana oli myös, millaiseksi tutkittavat kokevat ammatillisen identiteettinsä tällä hetkellä. Kaikki tutkittavat kokivat, että aiemmista töistä ja opinnoista on ollut enimmäkseen hyötyä sosiaalityön opinnoissa, osa tutkittavista löysi niistä myös joitakin haittapuolia. Myös alusta aloittaminen ja noviisin rooli ovat tuntuneet välillä turhauttaviltakin. Vaikka sosiaalityön opintojen aloittaminen oli ollut kaikille tutkittaville mieluisa elämänmuutos, uuden ammatillisen identiteetin jäsentäminen ei silti ole ollut kaikille helppoa vaan on vaatinut osalla paljon työstämistä. Tutkittavat pitivät erityisesti harjoittelujaksoja ja mahdollisia opintojen aikana tehtäviä sosiaalityöntekijän sijaisuuksia merkittävinä ammatillisen identiteettinsä kehittymisen kannalta.
Olen kerännyt tutkimukseni aineiston puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli seitsemän, viisi naista ja kaksi miestä. Olen käyttänyt pääanalyysimenetelmänä teemoittelua ja lisäanalyysimenetelmänä narratiivista analyysia.
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli: Miten tutkittavat päätyivät opiskelemaan uutta alaa, ja miksi juuri sosiaalityö on valittu uudeksi opiskelualaksi? Tähän liittyen teemana oli myös, millaisia sosiaalityön ammattiin liittyviä toiveita ja huolia tutkittavilla on. Enemmistö tutkittavista päätyi alanvaihtoon työllistymisongelmien takia. Heitä houkuttelivat sosiaalityössä erinomainen työllisyystilanne, monipuoliset työmahdollisuudet ja että sosiaalityön tutkinto-ohjelmasta valmistuu tiettyyn ammattiin. Osa tutkittavista kaipasi myös haasteellisempaa, merkityksellisempää ja ihmisläheisempää työtä, ja sosiaalityö täytti nämä ehdot. Tutkittavat toivat myös esille, että sosiaalityön arvot ovat olleet aina lähellä sydäntä. Yksittäisistä sosiaalityön aloista päihde- ja mielenterveystyö oli suosituin. Tyypillisempää kuitenkin oli, että tutkittavat olivat kiinnostuneita useammasta sosiaalityön alasta ja arvelivat, että se oma juttu löytyy kokeilemalla erilaisia töitä. Tutkittavia huolestutti sosiaalityön ammatissa suuri vastuu, työn henkinen kuormittavuus sekä SOTE-uudistuksen ym. yhteiskunnallisen tilanteen vaikutukset työhön.
Toinen tutkimuskysymykseni oli: Miten aikaisempi koulutus ja työkokemus ovat vaikuttaneet nykyiseen opiskeluun? Tähän liittyen teemana oli myös, millaiseksi tutkittavat kokevat ammatillisen identiteettinsä tällä hetkellä. Kaikki tutkittavat kokivat, että aiemmista töistä ja opinnoista on ollut enimmäkseen hyötyä sosiaalityön opinnoissa, osa tutkittavista löysi niistä myös joitakin haittapuolia. Myös alusta aloittaminen ja noviisin rooli ovat tuntuneet välillä turhauttaviltakin. Vaikka sosiaalityön opintojen aloittaminen oli ollut kaikille tutkittaville mieluisa elämänmuutos, uuden ammatillisen identiteetin jäsentäminen ei silti ole ollut kaikille helppoa vaan on vaatinut osalla paljon työstämistä. Tutkittavat pitivät erityisesti harjoittelujaksoja ja mahdollisia opintojen aikana tehtäviä sosiaalityöntekijän sijaisuuksia merkittävinä ammatillisen identiteettinsä kehittymisen kannalta.