Kirjallisuuskatsaus yliopistojen työhyvinvointitutkimuksista

Abstract

Suomalaisten yliopistotyöntekijöiden työhyvinvointi on kehittynyt lievästi myönteisempään suuntaan viime vuosien aikana. Tutkimus- ja opetusalan työntekijöiden työhyvinvointi on kuitenkin kärsinyt erityisesti työn kuormittavuuden, työpaineiden ja epävarmuuden vuoksi. Kielteiset vaikutukset työhyvinvoinnissa näkyvät yliopistotyöntekijöiden työssä jaksamisessa ja työmotivaatiossa.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa yliopistotyöhön liittyviä julkisia työhyvinvointitutkimuksia ja selvittää, millaisista teemoista käsin yliopistotyöhön liittyvää työhyvinvointitutkimusta on käsitelty tutkimusten perusteella. Lisäksi haluttiin selvittää, millaisia työhyvinvointiin liittyviä ongelmia tutkimuksista nousee esille.

Tutkimusmenetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksessa on analysoitu ja arvioitu kymmenen jäsenkyselytutkimusta, jotka on valittu Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliiton (YHL), Tieteentekijöiden liiton (TTL) ja Professoriliiton tekemistä kyselyistä. Tutkielmassa tuodaan esille yliopistojen henkilöstöjen työhyvinvointiin liittyneitä keskeisiä päälinjoja ja haasteita.

Tulokset osoittivat, että yliopistojen henkilöstöjen työhyvinvoinnissa on paljon parantamista ja puutteita. Yliopistoissa työsuhteet ovat olleet suurimmaksi osaksi määräaikaisia, mikä synnytti työntekijöissä epävarmuutta ja halua vaihtaa jopa työpaikkaa. Työajat paisuivat äärirajoille ja työmäärät olivat liian suuria, jolloin ne aiheuttivat työntekijöille haitallista työstressiä, uupumista ja tyytymättömyyttä. Työhyvinvoinnissa oli näkyvissä hieman parannusta, mutta positiiviset vaikutukset olivat vielä liian pieniä ja vaikutuksettomia. Vuonna 2010 uudistettu yliopistolaki ei vaikuttanut työyhteisön ilmapiiriin kyllin positiivisesti ja hyödyttävästi.

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että yliopistot ovat kaihtaneet työntekijöidensä työhyvinvoinnin merkitystä, joka näkyy tietynlaisena piittaamattomuutena. Vaikka yliopistosektori on kokenut monia muutoksia, tulisi yliopistojen kuitenkin ymmärtää työhyvinvoinnin merkitys kokonaisvaltaisesti, koska työntekijöihin tämä vaikuttaisi työterveyttä edistävästi. Parhaimmillaan yliopistot voisivat olla organisaatioita, jotka toimisivat esimerkillisesti työntekijöidensä työhyvinvoinnin parantamiseksi ja edistämiseksi.