Oppilaitoksen ja työelämän kumppanuus liiketalouden ammatillisessa aikuiskoulutuksessa vuosina 2015 ja 2030

Abstract

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa työpaikoilla tapahtuvalla oppimisella on merkittävä rooli sekä vuonna 2015 että tulevaisuudessa vuonna 2030.

Tässä lisensiaattitutkimuksessa tarkastellaan oppilaitoksen ja työelämän välistä oppimista tukevaa kumppanuutta ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Tutkimus toteutettiin Sedu Aikuiskoulutuksen liiketalouden perustutkintoon, merkonomi, valmistavassa koulutuksessa.

Yhteistyön ja kumppanuuden toteutumista tarkasteltiin koulutusorganisaation edustajien, työelämän edustajien ja opiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin näiden tahojen kokemuksia yhteistyöstä nykyään ja näkemyksiä tulevaisuudesta vuonna 2030. Kuvauksissa kietoutuvat yhteen kokemukset yhteistyöstä eri toimijoiden näkökulmasta tarkasteltuna. Tuloksia tarkastellaan lisäksi asiantuntijuuden, oppimisen, vuorovaikutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen näkökulmasta.

Oppilaitosten ja työelämän välistä yhteistyötä ja kumppanuutta on tutkittu monissa korkeakouluun ja ammattikorkeakouluun liittyvissä tutkimuksissa, mutta tämä tutkimus keskittyy pelkästään ammatillisen aikuiskoulutuksen ja työelämän väliseen yhteistyöhön.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään Laven ja Wengerin kehittämää sosiaalisen oppimisen teoriaa. Heidän mukaansa oppimista tarkastellaan tilanteeseen sidotusta toiminnasta käsin. Oppiminen nähdään prosessina, jolloin opiskelija tulee yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ja on vuorovaikutuksessa yhteisön muiden jäsenten kanssa. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty vuoden 2015 keväällä ja syksyllä.

Tässä tutkimuksessa vuoden 2015 oppilaitoksen ja työelämän välistä yhteistyötä selvitetään käyttäen sähköpostikyselyä ja tulevaisuuden yhteistyöstä narratiiveja. Tulevaisuuden tutkimus-metodina käytetään delfoi-menetelmää, jossa toteutetaan kaksi iteraatiota. Tutkimuksen sisällön-analyysi toteutettiin pragmaattisena aineistolähtöisenä analyysina, eli luokittelu tapahtui aineisto-lähtöisenä teemoitteluna.

Tutkimustuloksissa tarkastellaan sekä vuoden 2015 että tulevaisuuden vuoden 2030 oppilaitoksen ja työelämän välistä oppimista tukevaa kumppanuutta liiketalouden perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa, jossa työssäoppimista on noin kolme päivää viikossa koko koulutuksen ajan. Tässä tutkimuksessa liiketalouden perustutkintoon valmistavassa aikuiskoulutuksessa oppilaitoksen ja työelämän välinen kumppanuus rakentuu opiskelijan oppimiseen ja osaamisen arvioinnin yhteis-työhön.

Tutkimustuloksissa vuoden 2015 liiketalouden koulutuksen oppimista tukevassa oppilaitoksen ja työelämän kumppanuudessa keskeiseen asemaan nousivat yhteistyöhön sitoutuminen, vastuu ja luottamus yhteistyössä, yhteydenpito sekä asiantuntijuuden kehittyminen. Liiketalouden perus-tutkintoon valmistavassa aikuiskoulutuksessa oppilaitoksen ja työelämän kumppanuus rakentuu vuonna 2030 keskeisesti oppimisen ohjauksesta, yksilöllisyyden huomioimisesta ohjauksessa ja opetuksessa, digitalisaation hyödyntämisestä koulutuksen eri vaiheissa, yhteistyön reaali-aikaisuudesta ja taloudellisesta niukkuudesta.

Tutkimuksessa eri käytäntöyhteisössä toimivilla tulevaisuuden 2030 vastauksissa painottui erityisesti yksilöllisyyden huomioiminen, kun taas samassa käytäntöyhteisössä toimivilla se ei noussut merkittävään asemaan.

Työpaikkaohjaajien ja opettajien suorittama oikea-aikainen opiskelijan ohjaus, palautteenanto ja tukeminen muodostuvat tärkeäksi sekä työssäoppimispaikalla että verkkoympäristössä. Tämä edellyttää sitä, että työpaikkaohjaajalla ja opettajalla on keinoja ja työkaluja, joilla ohjaus ja tukeminen tapahtuvat. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen ohjaamisessa työpaikkaohjaajien rooli on merkittävä. He ovat perehtyneet tutkinnon perusteisiin ja heidän vastuunsa opiskelijan ohjaamisesta on tärkeä työssäoppimisen aikana.

Ihmiset ovat oppineet vuorovaikutussuhteiden ylläpitoa enimmäkseen kasvokkaissuhteissa, ja vuonna 2030 kumppanuuden hajautuneessa yhteistyössä vuorovaikutussuhteiden ylläpito tapahtuu pääasiassa viestintäteknologian avulla. Tämä tuo vuorovaikutussuhteiden ylläpitämiseen haasteita. Tulevaisuudessa suurin osa vuorovaikutussuhteiden olemassaolosta perustuu nimenomaan hajau-tuneeseen työskentelyyn. Tällöin henkilökohtainen kontakti tulee digitaalisuuden kautta. Vuonna 2030 oppimisen ohjauksessa ja yhteydenpidossa on käytössä uusia teknologisia ratkaisuja.