Punkkarin Tampere : paikallisuus punkkareiden muistelukerronnassa
Karisaari, Juho (2017)
Karisaari, Juho
2017
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704181448
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704181448
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee tamperelaista punk rock -skeneä ja nuorisoalakulttuuria punkkareiden muistelukerronnan ja kokemushistorian kohteena. Tarkoituksena on tarkastella erilaisia muistelussa ilmeneviä paikallisuuden merkityksiä: millaisena Tampereen kaupunki muistetaan punkkareiden kokemuksissa ja millainen merkitys siitä on jäänyt paikalliselle punk-kulttuurille. Aineistona on käytetty haastatteluin kerättyä muistelumateriaalia ja kirjallista keruuaineistoa, joita vertaillaan ja suhteutetaan jo kirjoitettuun rock-historiaan ja Tampereen kaupungin kulttuuriseen ympäristöön 1970- ja 1980-luvun Suomessa. Teoreettisena pohjana toimivat muistitietohistorialliset tulkinnat nuorison alakulttuurien muistin paikoista ja kaupunkitilasta sekä skeneverkostojen rakenteista.
Muistelijoiden tarjoamissa merkityksissä korostuvat henkilökohtaiset sosiaaliset piirit ja suhteet paikkaan ja toimintaan, mutta tutkielman perusteella Tampereen punk-skene ilmenee hajanaisena kaupunkitilassa: yhteisesti tiedostetut, kuvatut skenen toiminnan tilat olivat väliaikaisia muistin paikkoja tai samanaikaisesti risteyskohtia muuhun kulttuuriin ja nuorten yhteisöihin. Osalla siteet punk-skeneen ulottuivat osaksi valtakunnallista skeneä, jota yhdistivät sosiaalisena tilana punk-keikat ja konsertit, niiden perässä matkustelu ja niiden tarjoama yhteinen tila skenen sisäiselle yhteisöllisyydelle.
Punk koettiin samalla sekä henkilökohtaisena ilmaisunkeinona että universaalina ilmiönä, joka yhdisti ihmisiä omaa paikkakuntaa laajemmassa mittakaavassa, mutta sen ensikäden kokemukset heijastuivat ennen kaikkea paikallisiin oloihin ja kokemuksiin. Skenen hajanaisuus ja kaupungin piirteet vertautuivat toisinaan muihin paikkakuntiin ja kokemuksiin niistä, ja etenkin Helsinkiin, jonka Lepakkoluolan kaltaista kulttuurikeskusta ja skenen muistin paikkaa Tampereelle ei syntynyt. Eroavaisuuksissa muihin skeneihin on nähty myös syitä tamperelaisen hardcoren tyylille ja luonteelle, joka saavutti myöhemmin suosiota maailmalla.
Tampereen status rock-kaupunkina perustui valtakunnallisen suomirock-buumin syntyyn ja sen mukana suosiota saavuttaneisiin bändeihin, jolloin myös paikalliset punk-bändit nousivat skenessä tunnetuiksi. Tamperelaisen punkin ja hardcoren varsinainen maine on kuitenkin koettu jälkikäteen syntyneeksi. Punkkareita yhdistivät tuolloin ensisijaisesti punk-henki ja yhteisesti koetut ja jaetut tuntemukset, maku ja yhteisöön kuuluminen. Muistelijoillekin oli keskeistä oman musiikkimaun korostaminen ilman varsinaisia rajoja, ja vaikka paikallinen bänditoiminta oli punkkareille selkeä paikallisuuden kokemuksen merkki, niin sitä on myös muisteltu jälkiviisaudella ja jo syntyneen maineen valossa.
Muistelijoiden tarjoamissa merkityksissä korostuvat henkilökohtaiset sosiaaliset piirit ja suhteet paikkaan ja toimintaan, mutta tutkielman perusteella Tampereen punk-skene ilmenee hajanaisena kaupunkitilassa: yhteisesti tiedostetut, kuvatut skenen toiminnan tilat olivat väliaikaisia muistin paikkoja tai samanaikaisesti risteyskohtia muuhun kulttuuriin ja nuorten yhteisöihin. Osalla siteet punk-skeneen ulottuivat osaksi valtakunnallista skeneä, jota yhdistivät sosiaalisena tilana punk-keikat ja konsertit, niiden perässä matkustelu ja niiden tarjoama yhteinen tila skenen sisäiselle yhteisöllisyydelle.
Punk koettiin samalla sekä henkilökohtaisena ilmaisunkeinona että universaalina ilmiönä, joka yhdisti ihmisiä omaa paikkakuntaa laajemmassa mittakaavassa, mutta sen ensikäden kokemukset heijastuivat ennen kaikkea paikallisiin oloihin ja kokemuksiin. Skenen hajanaisuus ja kaupungin piirteet vertautuivat toisinaan muihin paikkakuntiin ja kokemuksiin niistä, ja etenkin Helsinkiin, jonka Lepakkoluolan kaltaista kulttuurikeskusta ja skenen muistin paikkaa Tampereelle ei syntynyt. Eroavaisuuksissa muihin skeneihin on nähty myös syitä tamperelaisen hardcoren tyylille ja luonteelle, joka saavutti myöhemmin suosiota maailmalla.
Tampereen status rock-kaupunkina perustui valtakunnallisen suomirock-buumin syntyyn ja sen mukana suosiota saavuttaneisiin bändeihin, jolloin myös paikalliset punk-bändit nousivat skenessä tunnetuiksi. Tamperelaisen punkin ja hardcoren varsinainen maine on kuitenkin koettu jälkikäteen syntyneeksi. Punkkareita yhdistivät tuolloin ensisijaisesti punk-henki ja yhteisesti koetut ja jaetut tuntemukset, maku ja yhteisöön kuuluminen. Muistelijoillekin oli keskeistä oman musiikkimaun korostaminen ilman varsinaisia rajoja, ja vaikka paikallinen bänditoiminta oli punkkareille selkeä paikallisuuden kokemuksen merkki, niin sitä on myös muisteltu jälkiviisaudella ja jo syntyneen maineen valossa.