Gothic Motifs in The Awakening

Abstract

Tutkielma tarkastelee amerikkalaisen kirjailija Kate Chopinin tunnetuimman teoksen, The Awakening, goottilaisia piirteitä, historiallista kontekstia ja ajallisia teemoja. Teoksen goottilaisia piirteitä on tutkittu varsin vähän, mutta muita teemoja, esimerkiksi sukupuolten välisiä voimasuhteita ja psykoanalyyttisiä vaikutteita on tutkittu runsaasti.

Kirjan kirjoittamisen aikaan, 1890-luvulla länsimainen yhteiskunta oli siirtymässä uuteen aikakauteen, ja tuo siirtymäaika, vuosisadan viimeinen vuosikymmen tunnettiin nimellä fin de siecle, aikakauden loppu ja uuden alku. Kulttuuriset, teolliset ja poliittiset muutokset heijastuivat ajan taiteeseen, jonka kautta siten manifestoituivat fiktiivisesti monet aikalaisten pelot ja halu palata takaisin menneeseen, usein myyttiseen kulta-aikaan. Kirjallisuudessa erityistä suosiota nautti goottilainen tyyli. "Gothic" eli käännettynä synkkä, makaaberi tai kauhukirjallisuus on säilyttänyt suosionsa lähes kolmesataa vuotta, aina sopeutuen uuteen aikaan ja sen haasteisiin.

Chopinin kirjan sankaritar on traagisten valintojensa vuoksi saanut osakseen, kuten kirjoittajansakin, runsasta kritiikkiä, ja hänen kohtalonsa on puhuttanut sekä lukijoita että kirjallisuuskriitikkoja vuosikymmenien ajan. Kirjan julkaisemisen aikaan 1899 sitä pidettiin liian rohkeana kuvauksena naisen seksuaalisesta heräämisestä, ja sen aiheuttama skandaali jätti jälkensä Chopinin kirjailijan uraan sekä yksityiselämään.

Chopinin teoksen goottilaiset piirteet ovat hienovaraisia ja kirjailijan tyylin mukaan vaativat lukijalta aktiivisen roolin omaksumista. Teos on monitahoinen kertomus, jonka kerrokselliset tasot avautuvat historiallisen kontekstin puitteissa, viktoriaanisen ajan ihmiskäsityksen ja sosiaalisten tapojen sekä tottumusten kautta. Monet goottilaisen genren piirteet nousevat esiin, kun aikakauden sosiaaliset normit murenevat päähenkilön valintojen vuoksi: tunteet, musiikki, sublimaatio ja temporaaliset tekijät luovat teokseen goottilaisia sävyjä. Lisäksi kirjailijan elämänkokemus kaikkine vastoinkäymisineen on kerronnassa taustalla melankolisena pohjavirtauksena, omana intertekstuaalisena kerroksenaan, luoden teokseen unenomaista, epätodellista ajattomuutta, mikä on tunnusomaista goottilaiselle genrelle. Goottilainen merkitystaso on vain yksi Chopinin teoksen monista tasoista, mutta se on myös yllättävän vaikuttava ottaen huomioon narratiivin hienovaraisen tyylin ja henkilökuvauksen.