Kunnallisen maapoliittisen lunastamisen oikeudelliset reunaehdot perustuslaillisen omaisuudensuojan kannalta
Pihlainen, Aake (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704181445
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704181445
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan lunastamisen käyttämisen oikeudellisia reunaehtoja osana kunnallista maapolitiikkaa. Lähestymistapa tutkimukseen on valtiosääntöoikeudellinen ja aihetta tutkitaan perustuslaillisen omaisuudensuojan näkökulmasta.
Perustuslain omaisuudensuojasäännös sisältää kaksi momenttia. Säännöksen ensimmäinen momentti sisältää omaisuudensuojan yleissäännöksen ja toinen momentti omaisuuden pakkolunastusta koskevan erityissäännöksen eli yksilöidyn lakivarauksen. Tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisempi on 2 momentti, jonka perusteella pakkolunastuksen tulee täyttää yleisen tarpeen, täyden korvauksen ja lailla säätämisen vaatimukset. Myös omaisuudensuojan 1 momentti voi vaikuttaa lunastamisen taustalla määriteltäessä rajoja sille, milloin käytönrajoitus on tosiasiallisilta vaikutuksiltaan niin kattava, että tapaus rinnastuu pakkolunastukseen.
Viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin näkemyksiä siitä, että kuntien harjoittama lunastaminen maapolitiikkansa toteuttamiseksi rikkoisi yksityisten maanomistajien omaisuudensuojaa. Tässä tutkimuksessa onkin tarkoitus systematisoida maapoliittisen lunastamisen erityislainsäädännöstä syntyviä perusteita suhteessa perustuslailliseen omaisuudensuojaan. Keskeisiksi elementeiksi tässä tutkimuksessa nousee maapoliittisen lunastamisen lunastusperusteiden arviointi suhteessa perustuslaista johtuvaan yleisen tarpeen vaatimukseen sekä perusoikeuksien yleisten rajoitusperusteiden vaikutus lunastamisen perusteiden hyväksyttävyyden arvioinnissa. Toisaalta aihetta tutkitaan myös perustuslaista johtuvan täyden korvauksen näkökulmasta ja pyritään selvittämään siihen liittyviä ongelmia nykyisen maapoliittisen lunastusmenettelyn kanssa.
Tutkimuksen metodinen lähtökohta on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Oikeusdogmatiikan avulla pyrin selvittämään tutkimusongelmaa koskevan lainsäädännön sisältöä ja normien suhteita toisiinsa. Tutkimus ei kuitenkaan ole kapean oikeusdogmaattinen, vaan esimerkiksi poliittiset aspektit vaikuttavat tutkimuksen taustalla. Koska valittua tutkimuskysymystä käsitellään perustuslaillisen omaisuudensuojan näkökulmasta, tutkimuksen voidaan katsoa määrittyvän tarkemmin perusoikeuskeskeiseksi laintulkintaopiksi.
Perustuslain omaisuudensuojasäännös sisältää kaksi momenttia. Säännöksen ensimmäinen momentti sisältää omaisuudensuojan yleissäännöksen ja toinen momentti omaisuuden pakkolunastusta koskevan erityissäännöksen eli yksilöidyn lakivarauksen. Tämän tutkimuksen kannalta merkityksellisempi on 2 momentti, jonka perusteella pakkolunastuksen tulee täyttää yleisen tarpeen, täyden korvauksen ja lailla säätämisen vaatimukset. Myös omaisuudensuojan 1 momentti voi vaikuttaa lunastamisen taustalla määriteltäessä rajoja sille, milloin käytönrajoitus on tosiasiallisilta vaikutuksiltaan niin kattava, että tapaus rinnastuu pakkolunastukseen.
Viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut esiin näkemyksiä siitä, että kuntien harjoittama lunastaminen maapolitiikkansa toteuttamiseksi rikkoisi yksityisten maanomistajien omaisuudensuojaa. Tässä tutkimuksessa onkin tarkoitus systematisoida maapoliittisen lunastamisen erityislainsäädännöstä syntyviä perusteita suhteessa perustuslailliseen omaisuudensuojaan. Keskeisiksi elementeiksi tässä tutkimuksessa nousee maapoliittisen lunastamisen lunastusperusteiden arviointi suhteessa perustuslaista johtuvaan yleisen tarpeen vaatimukseen sekä perusoikeuksien yleisten rajoitusperusteiden vaikutus lunastamisen perusteiden hyväksyttävyyden arvioinnissa. Toisaalta aihetta tutkitaan myös perustuslaista johtuvan täyden korvauksen näkökulmasta ja pyritään selvittämään siihen liittyviä ongelmia nykyisen maapoliittisen lunastusmenettelyn kanssa.
Tutkimuksen metodinen lähtökohta on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Oikeusdogmatiikan avulla pyrin selvittämään tutkimusongelmaa koskevan lainsäädännön sisältöä ja normien suhteita toisiinsa. Tutkimus ei kuitenkaan ole kapean oikeusdogmaattinen, vaan esimerkiksi poliittiset aspektit vaikuttavat tutkimuksen taustalla. Koska valittua tutkimuskysymystä käsitellään perustuslaillisen omaisuudensuojan näkökulmasta, tutkimuksen voidaan katsoa määrittyvän tarkemmin perusoikeuskeskeiseksi laintulkintaopiksi.