"Sossu verkossa" : Retorinen analyysi lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuuskuvasta verkkolehtien kommentointiosioissa
Ylilammi, Anu (2017)
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704131442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201704131442
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuuskuva verkkolehtien kommentointiosioissa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jossa sosiaalista todellisuutta rakennetaan kielenkäytön avulla. Aineiston analyysinä käytän retoriikan analyysiä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä retorisilla keinoilla lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuuskuvaa rakennetaan verkkolehtien kommentointiosioissa. Aineistona on Helsingin Sanomien ja MV-lehden viiden artikkelin yhteensä 177 kommenttia.
Verkkokommenteissa lastensuojelun tehtävän onnistuminen kyseenalaistetaan. Helsingin Sanomien aineistossa lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kuvataan tehottoman toiminnan, vastuullisuuden, tunteettomuuden ja resurssipulan retoriikassa. Tehottomuuden syitä nähdään johtajuudessa ja koulutuksessa. Tehottomuuden syitä löydetään myös lastensuojelulaista, jonka nähdään lisäävän työn byrokraattisuutta. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden katsotaan korvaavan lasten auttamisen huostaanotolla. Vastuullisuuden retoriikassa lastensuojelun nähdään vaativan lain tuntemusta. Lisäksi työn arvokkuus ja haastavuus tunnustetaan. Toisaalta sosiaalityöntekijöiden vastuuta liioitellaan eikä lastensuojelun katsota vaativan erityisosaamista. Tunteettomuus näkyy lastensuojelusta säästämisessä sekä sosiaalityöntekijöiden omien etujen ajamisessa ennen lapsen etua. Resurssipulan syyksi nähdään lastensuojelulaki, kun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lakipykälien noudattamisessa eikä ihmisten auttamisessa. Toisaalta resurssipula nähdään itsestään selvänä, kun arvioidaan työn vaatimuksia suhteessa palkkaan. Resurssipula nähdään osin myös keinotekoisena, johon on syynä sosiaalityöntekijöiden pätevyysvaatimusten muuttaminen. MV-lehden aineistossa sosiaalityöntekijöitä kuvataan ominaisuuksiensa, mielivallan ja järjestelmän retoriikassa. Sosiaalityöntekijä on enemmän ominaisuuksiensa kuin ammattinsa edustaja. Sosiaalityöntekijöiden toimintaa kuvaa mielivalta, jota järjestelmä edesauttaa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuukuva näyttäytyy verkkokommenttien perusteella negatiivisena. Tutkimuksen tulos on myös ääripäiden ja vastakohtien ilmentymä, joka toistaa sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän kaksoisroolia sekä huolenpitäjänä että liittäjänä ja kontrolloijana. Verkkokommenteissa median tuottamaa kuvaa myös haastetaan, mikä tuo näkyväksi sen, että tiedot ja kokemukset lastensuojelusta eivät ole pelkästään negatiivisia. Verkkokommentointiin vaikuttaa lastensuojelun maine, jolloin lastensuojelun viestintää tehostamalla olisi mahdollista vaikuttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuuskuvaan mutta myös lastensuojelun maineeseen, ja sitä kautta lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käytännön työhön ja asiakkaiden kohtaamiseen.
Verkkokommenteissa lastensuojelun tehtävän onnistuminen kyseenalaistetaan. Helsingin Sanomien aineistossa lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kuvataan tehottoman toiminnan, vastuullisuuden, tunteettomuuden ja resurssipulan retoriikassa. Tehottomuuden syitä nähdään johtajuudessa ja koulutuksessa. Tehottomuuden syitä löydetään myös lastensuojelulaista, jonka nähdään lisäävän työn byrokraattisuutta. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden katsotaan korvaavan lasten auttamisen huostaanotolla. Vastuullisuuden retoriikassa lastensuojelun nähdään vaativan lain tuntemusta. Lisäksi työn arvokkuus ja haastavuus tunnustetaan. Toisaalta sosiaalityöntekijöiden vastuuta liioitellaan eikä lastensuojelun katsota vaativan erityisosaamista. Tunteettomuus näkyy lastensuojelusta säästämisessä sekä sosiaalityöntekijöiden omien etujen ajamisessa ennen lapsen etua. Resurssipulan syyksi nähdään lastensuojelulaki, kun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lakipykälien noudattamisessa eikä ihmisten auttamisessa. Toisaalta resurssipula nähdään itsestään selvänä, kun arvioidaan työn vaatimuksia suhteessa palkkaan. Resurssipula nähdään osin myös keinotekoisena, johon on syynä sosiaalityöntekijöiden pätevyysvaatimusten muuttaminen. MV-lehden aineistossa sosiaalityöntekijöitä kuvataan ominaisuuksiensa, mielivallan ja järjestelmän retoriikassa. Sosiaalityöntekijä on enemmän ominaisuuksiensa kuin ammattinsa edustaja. Sosiaalityöntekijöiden toimintaa kuvaa mielivalta, jota järjestelmä edesauttaa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuukuva näyttäytyy verkkokommenttien perusteella negatiivisena. Tutkimuksen tulos on myös ääripäiden ja vastakohtien ilmentymä, joka toistaa sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän kaksoisroolia sekä huolenpitäjänä että liittäjänä ja kontrolloijana. Verkkokommenteissa median tuottamaa kuvaa myös haastetaan, mikä tuo näkyväksi sen, että tiedot ja kokemukset lastensuojelusta eivät ole pelkästään negatiivisia. Verkkokommentointiin vaikuttaa lastensuojelun maine, jolloin lastensuojelun viestintää tehostamalla olisi mahdollista vaikuttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän julkisuuskuvaan mutta myös lastensuojelun maineeseen, ja sitä kautta lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden käytännön työhön ja asiakkaiden kohtaamiseen.