Yhdessä oleminen, toimiminen ja yhteyden tunteminen: Perheen kokemus lapsen syntymisestä kotona
Jouhki, Maija-Riitta (2017)
Jouhki, Maija-Riitta
Tampere University Press
2017
Hoitotiede - Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0410-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0410-2
Tiivistelmä
Suomessa muutamat kymmenet naiset valitsevat vuosittain lapsensa syntymäpaikaksi
oman kotinsa. Kotisynnytys ei kuulu Suomessa julkisen terveydenhuollon palveluihin,
jotka ovat kaikille ilmaisia ja tulostensa perusteella tarkasteltuna laadukkaita. Palvelut
eivät kuitenkaan näytä vastaavan kaikkien perheiden tarpeita. Tämän tutkimuksen
tarkoituksena oli tuottaa kuvailevaa ja tulkitsevaa tietoa perheen kokemuksesta liittyen
lapsen tai sisaruksen kotona syntymiseen ja muodostaa tästä perheen kokemusta kuvaava merkitysrakenne.
Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologinen, ja sen aineisto koostui äitien
(N=14), isien (N= 11) ja lasten (N=7) avoimella haastattelumenetelmällä kerätyistä aineistoista sekä lasten piirustuksista (N=6). Haastatteluaineisto analysoitiin Colaizzin
menetelmällä ja lasten piirustukset analysoi lastenpsykologi. Väitöskirja sisältää neljä
osajulkaisua, joista osissa II–IV esitetään kuvatun aineiston tulokset.
Äitien kokemus lapsen syntymisestä kotona piti sisällään omilla ehdoilla synnyttämisen,
haasteiden kohtaamisen ja onnistumisesta iloitsemisen. Synnytys oli äideille
luonnollinen tapahtuma, he luottivat omaan kehoonsa, ja tuttu kotiympäristö voimaannutti heitä. Lapsen syntymän hetki oli äideille tunteikas ja onnentäyteinen hetki.
Äidit kohtasivat myös haasteita, jotka liittyivät huoleen vauvan ja omasta hyvinvoinnista
sekä omaan selviytymiseen. Isien kokemus lapsen syntymisestä kotona piti sisällään
vastuun jakamisen ja naisen tukemisen. Isät mielsivät naisen toiveen tärkeimmäksi
asiaksi synnytyspaikkaa valitessa, mutta he arvioivat myös itse lapsen kotona syntymiseen liittyviä riskejä. Isät mielsivät lapsen syntymän luonnolliseksi asiaksi, ja he kokivat tästä syystä kotiympäristön turvalliseksi. Osa isistä joutui toimimaan kätilönä, mikä oli isille pelottava, mutta myös voimaannuttava kokemus. Isien kokemukseen liittyi myös haasteita, kun he kohtasivat ulkopuolisten kielteisen asenteen valittua synnytyspaikkaa kohtaan. Lasten kokemus sisaruksen syntymään osallistumisesta piti sisällään vaihtelevia tunteita ilosta huoleen, synnytyksessä apuna olemista ja osallistumisesta oppimista. He tekivät yhdessä vanhempiensa kanssa päätöksen osallistumisestaan, uskoivat itsekin synnyttävänsä mahdollisesti kotona ja loukkaantuivat, kun ulkopuoliset eivät uskoneet heidän sisaruksensa syntyneen kotona.
Tuloksista tuotettiin merkitysrakenne, joka kuvaa perheen kokemuksen lapsen
kotona syntymisestä. Perheen yhteinen kokemus piti sisällään yhdessä olemisen ja toimimisen sekä yhteyden tuntemisen. Kotiympäristö mahdollisti perheille yhdessä olemisen, ja yhdessä toimiminen tarkoitti sitä, että he auttoivat ja tukivat toisiaan. Perhe
koki yhteyttä jakaessaan kokemuksen, ja perheenjäsenten väliset suhteet vahvistuivat.
Perheet eivät saaneet omalle valinnalleen tukea lähipiiristään tai julkisesta terveydenhuollosta.Tulosten perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset: Perheenjäsenten kokemus lapsen syntymisestä kotona oli pääosin myönteinen. Myönteisyys liittyi yhdessäoloon ja kotiympäristön tuttuuteen ja sen mahdollistamaan monipuoliseen hallinnan tunteeseen. Perheiden kokemat haasteet liittyivät huoliin ja pelkoihin sekä ulkopuolisten kielteiseen suhtautumiseen. Perheet eivät saaneet kotona synnyttämiseen valmentautumisessatukea äitiyshuollon asiantuntijoilta. Äitiyshuollon asiantuntijoiden kotisynnytykseen liittyvää tietämystä tulisi parantaa, ja äitiyshuollon palveluissa tulisi huomioida kotisynnytystä suunnittelevien perheiden erityistarpeet. Tuloksia voivat hyödyntää myös kotona synnyttämistä suunnittelevat perheet.
oman kotinsa. Kotisynnytys ei kuulu Suomessa julkisen terveydenhuollon palveluihin,
jotka ovat kaikille ilmaisia ja tulostensa perusteella tarkasteltuna laadukkaita. Palvelut
eivät kuitenkaan näytä vastaavan kaikkien perheiden tarpeita. Tämän tutkimuksen
tarkoituksena oli tuottaa kuvailevaa ja tulkitsevaa tietoa perheen kokemuksesta liittyen
lapsen tai sisaruksen kotona syntymiseen ja muodostaa tästä perheen kokemusta kuvaava merkitysrakenne.
Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologinen, ja sen aineisto koostui äitien
(N=14), isien (N= 11) ja lasten (N=7) avoimella haastattelumenetelmällä kerätyistä aineistoista sekä lasten piirustuksista (N=6). Haastatteluaineisto analysoitiin Colaizzin
menetelmällä ja lasten piirustukset analysoi lastenpsykologi. Väitöskirja sisältää neljä
osajulkaisua, joista osissa II–IV esitetään kuvatun aineiston tulokset.
Äitien kokemus lapsen syntymisestä kotona piti sisällään omilla ehdoilla synnyttämisen,
haasteiden kohtaamisen ja onnistumisesta iloitsemisen. Synnytys oli äideille
luonnollinen tapahtuma, he luottivat omaan kehoonsa, ja tuttu kotiympäristö voimaannutti heitä. Lapsen syntymän hetki oli äideille tunteikas ja onnentäyteinen hetki.
Äidit kohtasivat myös haasteita, jotka liittyivät huoleen vauvan ja omasta hyvinvoinnista
sekä omaan selviytymiseen. Isien kokemus lapsen syntymisestä kotona piti sisällään
vastuun jakamisen ja naisen tukemisen. Isät mielsivät naisen toiveen tärkeimmäksi
asiaksi synnytyspaikkaa valitessa, mutta he arvioivat myös itse lapsen kotona syntymiseen liittyviä riskejä. Isät mielsivät lapsen syntymän luonnolliseksi asiaksi, ja he kokivat tästä syystä kotiympäristön turvalliseksi. Osa isistä joutui toimimaan kätilönä, mikä oli isille pelottava, mutta myös voimaannuttava kokemus. Isien kokemukseen liittyi myös haasteita, kun he kohtasivat ulkopuolisten kielteisen asenteen valittua synnytyspaikkaa kohtaan. Lasten kokemus sisaruksen syntymään osallistumisesta piti sisällään vaihtelevia tunteita ilosta huoleen, synnytyksessä apuna olemista ja osallistumisesta oppimista. He tekivät yhdessä vanhempiensa kanssa päätöksen osallistumisestaan, uskoivat itsekin synnyttävänsä mahdollisesti kotona ja loukkaantuivat, kun ulkopuoliset eivät uskoneet heidän sisaruksensa syntyneen kotona.
Tuloksista tuotettiin merkitysrakenne, joka kuvaa perheen kokemuksen lapsen
kotona syntymisestä. Perheen yhteinen kokemus piti sisällään yhdessä olemisen ja toimimisen sekä yhteyden tuntemisen. Kotiympäristö mahdollisti perheille yhdessä olemisen, ja yhdessä toimiminen tarkoitti sitä, että he auttoivat ja tukivat toisiaan. Perhe
koki yhteyttä jakaessaan kokemuksen, ja perheenjäsenten väliset suhteet vahvistuivat.
Perheet eivät saaneet omalle valinnalleen tukea lähipiiristään tai julkisesta terveydenhuollosta.Tulosten perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset: Perheenjäsenten kokemus lapsen syntymisestä kotona oli pääosin myönteinen. Myönteisyys liittyi yhdessäoloon ja kotiympäristön tuttuuteen ja sen mahdollistamaan monipuoliseen hallinnan tunteeseen. Perheiden kokemat haasteet liittyivät huoliin ja pelkoihin sekä ulkopuolisten kielteiseen suhtautumiseen. Perheet eivät saaneet kotona synnyttämiseen valmentautumisessatukea äitiyshuollon asiantuntijoilta. Äitiyshuollon asiantuntijoiden kotisynnytykseen liittyvää tietämystä tulisi parantaa, ja äitiyshuollon palveluissa tulisi huomioida kotisynnytystä suunnittelevien perheiden erityistarpeet. Tuloksia voivat hyödyntää myös kotona synnyttämistä suunnittelevat perheet.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]